Kesä alkaa vähitellen vaihtua syksyyn ja se tarkoittaa sitä, että ihmiset joka puolella sosiaalista mediaa kiittelevät huikeasta ja unohtumattomasta kesästä. Monet palaavat takaisin työelämään tai koulun penkille. "Miten kesä meni?" on kysymys, joka tulee vastaan joka nurkan takaa, vaikka sitä yrittäisi tosissaan vältellä.
"Miten kesä meni?" on kysymys, joka luo ilmaan tiettyä kilpailuhenkeä. Kenellä on ollut paras kesä, kuka on tehnyt siisteimpiä juttuja, kuka voittaa tänä vuonna. Kesällä on tarkoitus nauttia elämästä täysillä, tehdä unohtumattomia asioita, elää hetkessä, tehdä spontaaneja asioita. Näitä paineita kylvetään ihmisten mieliin jo kauan ennen kesäloman alkua. Mutta minkä takia? Onko ihminen epäonnistunut elämässä, jos ei käynyt yksilläkään festareilla kesällä tai jos ei matkustanut ulkomaille, ei matkustanut edes Suomen sisällä? Mitä jos #kesä2016 ei ollutkaan yhtä juhlaa ja tapahtumia toisensa perään?
Ei, minun kesäni tänä vuonna ei ollut, miten sitä nyt sanotaan, "paras ja unohtumaton". Mutta en silti sanoisi, että tämä kesä oli yhtään huonompi tai parempi kuin edelliset. Voisi ennemmin sanoa, että tämä kesä oli erilainen.
En ehkä päässyt yksillekään festareille tänä kesänä, olin liikaa vaan kotona, en nauttinut tarpeeksi kesän lämpimistä päivistä, uin liian vähän, poltin ihoni liian monesti ja nyt pelkään ihosyöpää aivan liian hysteerisesti aina kun iholle ilmestyy joku ihottumaläiskä. Kuitenkin kaikki ne pienet asiat teki tästä kesästä onnistuneen. Kahvihetket rakkaan kanssa, grilliruoka, matkustaminen autossa hyvää musiikkia kuunnellen ja parveke, joka laitettiin viihtyisämpään kuntoon kesän aikana. Sukulaisten ja perheen kanssa vietetty aika, jota tosin olisi voinut olla paljon enemmänkin. Kauniit auringonlaskut, ystävän kanssa rannalla loikoilu, saunominen, Yyterin hiekkaranta ja ihana Tampere. Ehdittiin myös käymään Alavudella parin päivän visiitillä. Vaikka siellä on paljon, minkä takia olen tyytyväinen nykyiseen sijaintiini, niin löytyy sieltä myös paljon mulle rakasta ja tärkeää. Sai taas muistutuksen siitä, etten mä oikeasti ole yksin, eikä siellä olla mua unohdettu.
Siispä jos sulla on nyt sellainen olo, ettet tehnyt kesän aikana mitään, ja koko kesä on heitetty hukkaan, niin mieti uudelleen. Varmasti sieltä löytyy niitä päiviä, jotka tekivät sun kesästä oikeastaan todella hyvän. Ja kyllä, on ihan ok myöntää olevansa vähän kateellinen niille, jotka ovat tänä vuonna eläneet elämänsä parhaan kesän. Kyllä se "THE kesä" koittaa vielä meille kateellisillekin.
Niin ihanaa aikaa kuin kesä onkin, niin mä ainakin olen aivan valmis syksyyn. Illat pimenee ja olenkin jo korkannut kynttiläkauden. Elämä on muutenkin palannut entisiin uomiinsa näin syksyn myötä, sillä Salkkarit on taas palannut ruutuun.
Meillä oli koulussa viimeisenä päivänä aiheena ruokakuvaus, ja tässä onkin muutamat fiilistelykuvat tuolta kyseiseltä päivältä. Tiesin jo valmiiksi, että päivästä tulisi mielenkiintoinen, koska sen lisäksi että ruoka on hyvää, niin olen aina tykännyt myös sen kuvaamisesta. Ja mikäs siinä oli kuvatessa ammattikokin väsäämiä annoksia. Halutessaan sai myös itse koota annoksen käytössä olleista raaka-aineista, ja täytyy kyllä sanoa, että ei niitä taideteoksia välttämättä olisi erottanut ammattilaisen tekemistä.
Mä olen yli kuukauden myöhässä näiden kuvien kanssa, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että olin totaalisesti unohtanut koko kuvien olemassaolon. Kun viime kerralla sitten tyhjensin muistikortilta kuvia koneelle, niin sieltähän nämä löytyivät.
Täytynee varmaan itsekin alkaa kokata tuollaisia gourmet ruokia kotona, kun niistä saa näin kauniita kuvia. Siitä perinteisestä makaronilaatikosta kun ei saa tekemälläkään näin houkuttelevia ja nättejä otoksia.
Meikäläinen täytti eilen 20-vuotta! Koska olen jo näin vanha, niin juhlistin päivää kakkukahveilla, en sen kummemmin. Ollaan tosin menossa huomenna Tampereelle, jossa sitten vähän sukulaisten kanssa juhlistetaan mun ja mun kaksosveljen päivää. Kiva pitkästä aikaa nähdä kaikkia rakkaita!
Mun poikaystävällä alkaa huomenna reilun viikon mittainen loma, joten säät toivottavasti suosivat, jotta mekin päästään viettämään kunnolla kesää yhdessä. Ollaan menossa Tampereen reissun jälkeen käymään Yyterissä ja Lintsille ollaan myös suunniteltu menevämme, mutta sen kummempia suunnitelmia ei olla tehty. Eikä mun mielestä tarviikkaan, koska usein ne parhaat muistot jää niistä jutuista, joita ei turhan paljon ole suunniteltu etukäteen.
Mä muistan vielä ajan, jolloin kuvasin blogia varten mun ostoksia todella usein. Joskus ne ostokset olivat ihan pieniä ja arkipäiväisiä juttuja, mutta kuvasin ne silti, jotta sain blogiin uutta materiaalia, ja koska mun mielestä se oli myös hauskaa. Oli aina kivaa haasta omat valokuvaajan taidot, kun mietti, että mistä suunnasta ja kulmasta mikäkin tavara olisi paras kuvata.
Mua harmittaa, että nykyään tuota ostosten kuvaamista tulee tehtyä paljon harvemmin, koska haluaisin että tämä mun blogi olisi vähän enemmän kuin vain pelkkä valokuvausblogi. Toki nykyään mun ostokset on lähinnä jääkaapin täytettä, sillä työttömänä ja omillaan asuvana harvemmin jää rahaa muuhun shoppailuun.
Nyt kuitenkin kaivoin jalustan esiin komerosta, ja ryhdyin kuvaamaan mun viimeaikaisia ostoksia. Okei, jotkut näistä on ostettu montakin kuukautta sitten, mutta mulle ne on edelleen kuin uusia.
Mä kuulun niihin tyttöihin, jotka voivat lähteä ruokakauppaan meikittä. En koe olevani mikään luonnonkaunis, vaan tämä johtuu enemmänkin laiskuudesta ja osaamattomuudesta. Kai meikkaaminenkin on sitten sellainen taito, jonka vain osaa tai sitten sitä ei osaa. Oon kuitenkin päättänyt yrittää opetella sitä, koska tosiasiahan on, että harva meistä näyttää kauniimmalta ilman meikkiä kuin meikin kanssa.
Meikkivoiteeseen en ole koskenut sitten yläasteaikojen, jolloin yritin sen avulla peittää akneihoani. Ties kuinka monen ihotautilääkärikäynnin, antibioottikuurin syömisen ja erilaisten puhdistusaineiden kokeilun jälkeen ollaan valitettavasti lähes samassa tilanteessa, kuin ennen kaikkia edellämainittuja. Terve iho on kaiketi liikaa pyydetty, sillä omiin geeneihinsä ei voi vaikuttaa. Jonkinlaisen itsetunnon haluaisin kuitenkin säilyttää, joten päätin taas kokeilla, että millaisia ihmeitä meikkivoide voi tehdä tälle naamalle. Kyseiseen putiloon päädyin siksi, että merkki on sama käyttämäni puhdistusaineen kanssa, ja koska tuo kuulosti minun iholleni sopivalta tuotteelta. Vielä en ole sitä uskaltanut kokeilla, mutta eiköhän se pääse testiin hyvinkin pian.
Mun vaatekaapissa on se tilanne, että suurin osa sen sisällöstä kuuluu siihen ei käytössä olevien kategoriaan. Moni voi varmasti samaistua siihen tilanteeseen, kun vaatekaappia siivotessa miettii, että kyllä mä tuota vielä käytän, mutta todellisuudessa kyseinen vaatekappale ei siltikään päädy koskaan päälle. Lopulta ne käytössä olevat lempparivaatteetkin alkavat tuntua siltä, että "aina mulla on noi samat vaatteet päällä". Mun poikaystävän mukaan kukaan muu ei edes muista mitä mulla on viime kerralla ollut päällä, mutta ongelma onkin siinä, että mä itse muistan olleeni täsmälleen samassa asussa viimeksi. Enkä voi mitenkään ymmärtää sitä, että nämä samat ongelmat vaivaavat kaikkia niitäkin, joilla mun mielestä on niin paljon vaatteita, etteivät he ehdi koko elämänsä aikana käyttää niitä kaikkia.
Onneksi olen kuitenkin pystynyt muutamalla uudella hankinnalla piristämään mun vaatekaapin valikoimaa, ja ainakin välillä löydän itselleni ihan mukiinmenevää päällepantavaa.
Vaikka mulla on ollut jo pitkään tuo kuvassa näkyvä kännykän takakuori, en ole vieläkään kyllästynyt siihen. Musta se on niin hauska. Oikeesti kattokaa sitä, kuka muka pystyy olemaan pahalla tuulella, kun noin monta kissaa hymyilee sulle?
En oikein tiedä, että lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta kysyn silti, että olisiko just sulla jotain postaustoivetta? Mulla käy monesti mielessä tosi hyviäkin postausideoita, mutta ne jotenkin kummasti tulevat mieleen aina silloin kolmelta aamuyöstä kun en saa nukuttua, ja katoavat ennen aamua.