keskiviikko 5. elokuuta 2015

Flowery

cats 005 028 006 027

Ei varmaan jää kellekään epäselväksi, että oon tykästynyt kukkakuosiin ja kukkiin, haha. 

    Piipahdettiin tosiaan Sellossa tässä yhtenä päivänä, ja yllätys yllätys sieltä lähti mukaan muutama vaatekappale, joista ne tärkeimmät näette kuvissa. Olen jo monena kesänä yrittänyt löytää tuollaisen kesähaalarin, mutta ne ovat aina olleet joko väärän mallisia tai varustettu tyhmällä kuosilla. Nyt vihdoin kuitenkin sekä malli, että kuvio täsmäsivät täydellisesti, ja hintakin sopi mukavasti mun budjettiin. Ainut huono puoli vaan on se, ettei kesävaatteille enää ole kauheasti käyttöä, joten täytyy malttaa odottaa ensi kesään tai toivoa salaa, että tälle syksylle ilmaantuisi taas äkkilähtö etelän lämpöön, että pääsisin korkkaaman tuon haalari-ihanuuden oikeassa käytössä.
     Ja älkää pelätkö, ei tästä oikeasti ole tulossa sivustoa, jossa esittelen pelkästään ostoksiani. Olen vain innoissani, kun kerrankin vaatekaupasta voi oikeasti ostaakin jotain, eikä vain ihastella kaikkea sitä, mihin ei ole varaa.

    Noin muuten mun kuulumiset on sitä samaa vanhaa, yritän keksiä tekemistä kotosalla. Oon yrittänyt saada luettua loppuun kirjaa, jonka lukeminen jäi kesken silloin kun auringonottokelit loppui, yrittänyt olla hyvä tyttöystävä pesemällä pyykkiä ja pitämällä muutenkin kämppää ojennuksessa ja tämän kaiken kivan keskellä koittanut selvitä hyttysen tai jonkun muun inhottavan puremasta, joka kutiaa niin, että mun sääressä on kohta kolo kaiken raapimisen jäljiltä. 
     Ettette luule, ettei mun elämässä oikeesti tapahtuis mitään, niin kyllä sitä aina silloin tällöin jotain oikeaakin tekemistä löytyy. Tuossa kuun ensimmäisenä juhlistettiin vähän poikaystävän kanssa, kun tässä on oltu yhdessä jo sellaiset yksitoista kuukautta. Vuosipäivä sen kun lähestyy. Ei sitä kyllä millään usko, aika on mennyt niin nopeasti ihan huomaamatta. Mutta niinhän se aika kuluu, hyvässä seurassa. <3
       Tämän lisäksi ohjelmaa on luvassa kotona käynnin ja armeijassa olevan veljen valan muodossa. Kiva päästä kotiin näkemään kavereita ja perhettä, ennen kaikkea sitä veljeä, kun tuon armeijan takia muutenkin harvat tapaamiset on yhä harvemmassa. En toki sano, ettei raskas reissu olisi tulossa, sillä Kajaaniin ei ihan puolen tunnin matka olekaan ja kotona käyminen saa aina aikaan järkyttävän määrän tunteita läpikäytäväksi. Mutta perhe on kuitenkin perhe, ja mulle tärkeä. Mikä tilanne sielä sitten onkaan, mulla on aina paikka siellä ja haluan käydä niin usein kuin voin. 

Eipä tälläkään kertaa tämän kummempaa, jatkan mun jokapäiväisiä puuhasteluja. Näyttää siltä, että parvekkeella tarkenisi ehkä ottaa aurinkoa kirjan parissa, mutta todennäköisesti jostain ilmestyy kasa ukkospilviä, jos sen teen. 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Turku ja kuulumiset

     Kyllähän siitä taas kerran on vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi ilmoitellut itsestäni täällä. Mutta nyt, jos siellä jokunen lukija on vielä jäljellä, niin odotus palkitaan.

      Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että tämä kesä ei ole ollut ihan sieltä parhaasta päästä. Niin mikä kesä? Nimenomaan, minäkin odottelen edelleen sen alkua.
      Osui kuitenkin olla ihan kohtalaiset säät poikaystävän lomaviikon aikana, jolloin ehdittiinkin ajella ympäri Suomea. Etelä-Pohjanmaalta Keski-Suomen kautta takaisin tänne pääkaupunkiseudulle. Täällä viihdyttiin niin huonosti, että tehtiiin vielä pikku visiitti Turkuun, missä tämän postauksen kuvat on otettu. Turussa me ehdittiin shoppailla, syödä hyvin ja kävellä jalat rakoille. Juotiin kuoharia mun synttäreiden kunniaksi, jotka oli ja meni joskus tässä heinäkuun aikana. Se ois pyöreitä sitten ensi vuonna. Eipä ainakaan vielä ikäkriisiä pukkaa.

010 014 cats

    Paljon on ehtinyt taas tapahtua tämän blogihiljaisuuden aikana. Päällimmäisenä ja ehkä merkittävimpänä kuitenkin se, että mä oon päässyt kouluun! Nyt loppuu kotona lusmuilu ja tulokseton työnhaku. Tai ei ihan kokonaan, koska kouluhommia tehdään suurimmaksi osaksi etänä, mutta sittenpähän on jotain mielekästä tekemistä kotona. Koulu alkaa elokuun lopussa ja yksitoista kuukautta, niin olen hyvällä tuurilla valmis valokuvaaja! Oon niin innoissani, kun ainakin hetken aikaa tiedän mitä teen, eikä tulevaisuus ole aivan auki.

   Toinen asia mistä oon innoissani, on mun uudet vaatteet. Yksi huonoja puolia omillaan asumisessa on, et rahat menee pääasiassa pakollisiin menoihin, eikä ylimääräistä jää. Nyt sain kuitenkin mun vanhemmilta valmistujais- ja synttärilahjarahaa, jolla saan ostettua itelleni jotain. Tyhjäsin mun vaatekaappia vähän aika sitten, eikä sinne jäänyt paljon mitään, joten se kaipaa kipeästi täytettä. Enkä mä nyt paljon mitään löytänyt, mutta se yksikin uusi vaatekappale piristää kummasti! Pärjää taas vähän aikaa, kun ei tarvii pyörittää samaa vaatekertaa pyykkikoneessa, että olisi jotain päällepantavaa. Ostokset näkyvät alla.

016 019

 Eiköhän musta taas joskus kuulu täällä. Nyt jatkan viltin alla värjöttelyä ja Netflixin katselua kuten näillä "kesäkeleillä" kuuluukin. 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Korkeasaari

007 039 108 073 070 003

     Käytiin viikko sitten poikaystävän kanssa Korkeasaaressa. Johan mun viime käynnistä olikin aikaa, ekaluokalla kun tehtiin luokkaretki tuonne. Olihan se vähän eri verrattuna Ähtäriin, missä on tullut vähän useammin käytyä.
      Päivä oli tosi kiva lukuunottamatta vähän pilvistä ja kylmää ilmaa. Miinusta myös sairaan pelottavista ja verenhimoisista riikinkukoista, joita tuola pyöri vapaana vähän siellä sun täällä. En yhtään tykkää varpusta suuremmista lintueläimistä, ja olisin suurella todennäköisyydellä haudassa tällä hetkellä, jos sellanen elukka ois hyökänny mun hodarin kimppuun sillä raivolla, millä se hyökkäs yhden viattoman mummelin eväisiin kiinni.

034 013 133 040 082 063 116 031 101 095 021 024

    Oltiin ensin ihan pettyneitä, kun mitään eläimiä ei meinannut edes näkyä ollenkaan, mutta myöhemmin mun seuralainen varmaan alkoi toivoa, ettei olisi mitään eläimiä näkynytkään, sillä mun "Apua kuinka söpö!" "Ihana, mä haluun tollasen kotiin!" "En kestä miten sulosia!" -huudot varmaan kaikui jonkun matkan päähän. Pyydän anteeksi, että pidän eläimistä. Haluan silti edelleen sellaisen nokkahiiren itselleni kotiin kiitos. En pysty käsittelemään sitä, miten söpö joku voikaan olla.

093 131 049 102 078 038 056 119 075 139 087 105 132 067 074 096 125 090 080

     Vaikka en oo pitkään aikaan kuvannutkaan mitään, niin oon onnellinen, että taidot ainakin pääpiirteittään on tallella. En tykkää itseni kehumisesta, koska siitä tulee niin itserakas ja leuhka olo, mutta salaa jossain syvällä itsessäni oon tyytyväinen näihin kuviin. 

Kuulette musta taas joskus, kun oon Netflixin ja työhakemusten lähettelyn lomasta joutanut kuvaamaan. 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Tuplajuhlat

yo-juhlat 15 013 yo-juhlat 15 035 yo-juhlat 15 061 yo-juhlat 15 048 yo-juhlat 15 107

      Viikko sitten lauantaina koitti vihdoin se suuri päivä, kun sen vaivalla hankitun valkoisen lakin sai laittaa päähän ihan rehtorin luvalla. Oli todella helpottunut tunne, kun pääsin penkkiin istumaan ilman, että kaaduin naamalleni koko juhlaväen edessä lakkia ja todistusta hakiessani. Vielä helpottuneempi olin siitä, että koulu todellakin olisi nyt kaikilta osin ohi. Kaikkein parhaimmalta tuntui kuitenkin tietää, että kaikki se siivoaminen ja hysteria juhlien järjestämisestä alkaisi pikku hiljaa olla ohi.

yo-juhlat 15 024 yo-juhlat 15 039 yo-juhlat 15 033 yo-juhlat 15 004 yo-juhlat 15 093 yo-juhlat 15 044 yo-juhlat 15 053 yo-juhlat 15 112

       Juhlia edeltäneen härdellin perusteella ei ollut olemassa muita vaihtoehtoja, kuin että juhlat tulisivat olemaan onnistuneet, ja kyllähän ne sitten olivatkin. Vieraita oli sopivasti, tarjottavat riittivät hyvin (päätellen siitä, että sekä oma että lainajääkaapit olivat vielä seuraavana aamuna täynnä korkkaamattomia ja puoliksi syötyjä kakkuja) ja sääkin suosi. 
       Mun ilta päättyi kiltisti nukkumaan menoon, vähän turhan myöhään, mutta kuitenkin. Aamusta oli ajoissa lähdössä juna kohti Helsinkiä, johan siellä lakeuksilla tulikin taas oltua. 

      Ja kaikille jotka ei tienneet vielä, niin kyllä, meillä juhlittiin kahta koulusta valmistunutta viime lauantaina. Että ei tuo velipoika turhaan törötä ruusu kädessä mun kanssa kuvissa, enkä mä vaatimalla vaatinut, että toisessa kakussa olisi traktorin kuva.