Hiekkaa

Sen lisäksi, että viime lauantaina kävin leffassa, niin ehdin myös tehdä jotain aivan muuta. Mitä voimme päätellä siitä, että tämän reissun jälkeen oli kaikkien taskut, silmät ja suut täynnä hiekkaa, kamera täynnä kuvia ja hiljaisuus tuntui taivaalliselta noiden muutaman tunnin jälkeen? Oltiin tietysti crossimontulla. Minä pelkäsin kaikkien puolesta ja olin erittäin onnellinen, kuin sain vaan katsella kameran linssin takaa, kun mun veli, serkku ja kummisetä ajoivat.

Siinä monttupyörien ohella tuli kuvattua jos jonkin näköistä kasvia ja risukkoa, kuten kuvista näkyy. Oli ihan kiva pitkästä aikaa yrittää tosissaan kuvata ja ottaa hienoja otoksia vähän vaatimattomimmistakin kohteista. Huomasi taas sen suuren eron, mikä on liikkuvien ja paikallaan pysyvien kohteiden kuvaamisen välillä. Paikallaan pysyvät kohteet on ainakin vielä enemmän se mun juttu.