torstai 26. lokakuuta 2017

Ruusukultainen yllätys

IMG_2386 IMG_2384 IMG_2391 IMG_2394 Jos viime kerralla mun puhelimen osto tapahtui jotenkin yllättävästi vain eräänä iltana, niin tällä kertaa se oli täysin ja kokonaan yllätys. Oli tästä toki ollut puhetta, muttei siinä oltu vielä ollenkaan ostamisen tasolla. Kuitenkin tori.fi:tä selaillessaan, oli poikaystäväni löytänyt oikein mallikappaleen todella hyvään hintaan, ja mikä tärkeintä, oikean värisenä. Ja mitä ilmeisemmin oli niiltä sukilta lähtenyt sitä hakemaan. Kyllä siinä hieman sai sydänalaansa pidellä, kun ihan tavalliseen tapaan tulin iltavuorosta, ja minulle ojennetaan vähän turhankin arkipäiväisesti uusi puhelin käteen.

Eipä tässä tilanteessa kuitenkaan mitään valittamista ole. Viime päivät olenkin opetellut käsittelemään tuota uutta vempelettä, mutta lähinnä olen keskittynyt ihailemaan sen ulkonäköä. En ole muuten hetkeen nähnyt mitään elektroniikkaan liittyvää, mikä olisi noin kaunista. Annetaanko hetki tuolle ruusukultaiselle värille. Kiitos.

Jos kellään on tarvetta kultaisen väriselle, toimivalle ja hyväkuntoiselle iPhone 5s:lle, niin saa olla yhteydessä.

Eilen kirjoittamassani postauksessa pyysin nauttimaan vielä syksyn rippeistä, mutta ilmeisesti luontoäidillä oli jotain aivan muuta mielessään. Vaikka joulua ja talvea kovasti odotankin, niin en ajatellut että se lumi ihan näin yhtäkkiä ja rytinällä tulisi maahan. No, en valita. Paitsi ehkä vähän tuosta loskasta.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

60 days til Christmas

IMG_183160 päivää jouluaattoon. Onko siellä muita, joiden täytyy kaikin keinoin hillitä itseään, ettei kaivaisi kaikkia jouluvaloja ja koristeita esille laatikoistaan jo nyt?

Itse aloin salaa odottaa joulua jo kesällä, ehkä siitäkin syystä ettei sitä kunnon kesää koskaan tullut. Oon kuitenkin kyennyt peittämään tämän aika sujuvasti, ja ainoana oireena on ilmennyt lähes päivittäinen puhelimessani olevan joululaskurin tarkistaminen. Tosin spotify meinasi ohjata mut täysin väärille raiteille tuossa elokuun puolella, mutta sain korjattua kurssin ajoissa. Mulla oli nimittäin jäänyt siellä päälle asetus, mistä johtuen tuo kyseinen sovellus alkaa soittaa jotain samanhenkistä musiikkia, jos jokin soittolista ehtii loppua. Niinhän siinä sitten juuri kävi, ja jostain syystä sieltä alkoi soimaan joku joulubiisi. Fiilistelin ihan täysillä ainakin puoleenväliin biisiä, kunnes alkoi sytyttää, että hetkinen.. Ei, en edes minä ala vielä elokuussa kuuntelemaan joulumusiikkia.

Moni varmaan inhoaa kaikkia jouluhössöttäjiä ja kieltämättä omastakin mielestäni tämä touhu menee välillä vähän yli. Esimerkiksi se, että nyt jo kaupoissa on joulukalenterit sun muut esillä. Siitä huolimatta on kuitenkin ihanaa, että pitkän ja harmaan syksyn keskellä on jotain mitä odottaa.
     Itse olen ainakin huomannut syksyn vaikutuksen jaksamisessani, eikä sitä ollenkaan helpota mun työ, jota alan olemaan kurkkuani myöten täynnä. En edes tiedä kuinka monta vuotta mun tarvitsisi nukkua, että olisin taas pirteä, ja että olo olisi oikeasti levännyt. Saan kuitenkin voimaa siitä, että tulossa on jotain hyvää ja odottamisen arvoista. Ihminen tarvitsee valopilkkuja elämäänsä. Ihan kirjaimellisestikin, sillä kenen mielestä joulua kohti mennessä katukuvassa loistavat jouluvalot eivät muka olisi kauniita?

Nautitaan nyt kuitenkin vielä hetki lokakuusta ja syksyn väreistä. Sitten saa kyllä jo ihan luvan kanssa laittaa jouluvaihteen silmään! Vielä hetki maltetaan.

torstai 7. syyskuuta 2017

Reppurakkautta

IMG_2271 IMG_2255 IMG_2249 IMG_2261
Tykkään todella paljon käsilaukuista, sillä ne ovat mielestäni nätin näköisiä ja naisellisia. Totuus kuitenkin on se, että joka kerta ollessani käsilaukun kanssa liikenteessä, totean sen totaalisen epäkäytännölliseksi. Uusin laukkuhankintani on pieni ja siro laukku, joka vielä toistaiseksi on ollut siedettävä kaveri, sillä se kulkee mukana lähes huomaamattomasti. Isompi laukku kuitenkin tuottaa ongelmia. Käsivarrella roikkuessaan se estää esimerkiksi ruokaostosten tehokkaan pakkaamisen ja shoppailukierroksella et pääse kunnolla hipelöimään vaaterekeissä roikkuvia ihanuuksia. Olen myös huomannut ison laukun olevan todella huono valinta tiloihin, joissa on jo valmiiksi ahdasta. Siellä tulet väkisinkin tönimään laukullasi kaikkia, ja saat paheksuvia katseita, vaikket todellakaan tahallaan tahtonut ketään laukullasi mätkiä. Helposti mukana kulkeva pieni laukku taas jää monta kertaa yksinkertaisesti liian pieneksi, etkä saa välttämättömien asioiden lisäksi kannettua mukanasi mitään.
 
Yksinkertainen ratkaisu ja vaihtoehto laukkuongelmien kanssa kamppailuun on reppu. Jos reppu vaan on oikeanlainen, voi se olla aivan yhtä kivan näköinen ja naisellinen, kuin käsilaukkukin.
     Itse omistin aiemmin vain yhden pienemmän repun, johon ihastuin monta vuotta sitten. Sille on riittänyt käyttöä, mutta räikeän kuosin vuoksi se tuotti ongelmia. Sitä oli vaikea yhdistää asuihin, ja kuviointi oli aika kesäinen, mikä taas tuotti päänvaivaa talviaikaan. Päätin siis istua alas, ja selata netin reppuvalikoimaa. Hakusessa oli yksinkertainen, pieni ja monikäyttöinen reppu, materiaalina mieluiten tekonahka. Monista vaihtoehdoista tuo kuvissa näkyvä musta yksilö valikoitui ostoskoriin, ja odottelee nyt malttamattomana kunnon käyttöön pääsyä.
    Sivustoja selatessani osui silmiini tuo harmaa pörröinen reppu. Tarkoitus oli ostaa vain yksi, kaiken kanssa sopiva reppu, mutta lopulta löysin itseni kotiuttamasta kahta uutta pikkureppua. Toisen välttämättömän ja siksi koska tarvitsin sen, toisen koska en saanut sitä mielestäni ja halusin sen. Kaikki pörröinen vaan vetää mua puoleensa!

Vaikka aion edelleen käyttää myös käsilaukkuja, niin nyt ei tarvitse ainakaan aivan joka kerta saada harmaita hiuksia kyseisen kapistuksen takia. Kai mä vaan olen ikuinen repputyttö, vaikka voissa paistaisi.

maanantai 21. elokuuta 2017

Luontopolulla

IMG_2166 IMG_2105 IMG_2206 IMG_2101
Yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätettiin keksiä jotain kivaa tekemistä, ja mikä olisi mukavampaa kuin lähteä luontoon kävelemään ja rauhoittumaan pitkän työputken jälkeen. Käytiin aiemmin kesällä kiertämässä pieni kierros Nuuksion metsissä, joten vaihtelun vuoksi päädyttiin tällä kertaa Hanikan luontopolulle. Reitti oli meille sopivan mittainen ja sikäli helppokulkuinen, ettei tarvinnut tämän kokeneempi eränkävijä olla, jotta siitä selvisi.

Kotona reppuja pakatessa sää näytti hyvältä, ja minäkin vilukissana tein rohkean päätöksen lähteä t-paidassa liikenteeseen (okei myönnetään, pakkasin varmuuden vuoksi pitkähihaisenkin paidan mukaan). Ilma olikin lämmin, mutta vähän matkaa käveltyämme alkoi taivaalta tiputella ensin muutamia pisaroita, ja lopulta satoikin sitten kaatamalla vettä. Metsän puut onneksi suojasivat pahimmalta, mutta kyllä me silti aivan kunnolla kastuttiin. Loppujen lopuksi tuo sade oli kuitenkin ihan virkistävä kokemus. Lintutornille päästyämme oli aurinko alkanut paistaa ja kuivattaa sateessa kastuneita vaatteitamme. Juotiin kahvit ja syötiin vähän evästä luonnon rauhasta nauttien. IMG_2097 IMG_2172 IMG_2120 IMG_2210 IMG_2219 IMG_2220 IMG_2144 IMG_2223 IMG_2215
Jotenkin yllätyin, että tuollaista luontoa löytyy periaatteessa keskeltä kaupunkia ja asutusta. Mutta kyllähän se todellisuus välillä iski vasten kasvoja, kun tuo polku kulki käytännössä katsoen toisten takapihalla tai yhtäkkiä tupsahdettiin jostakin metsän siimeksestä suoraan vilkkaalle autotielle. Vaikka tämä vähän söikin tunnelmaa, niin onhan se todella hienoa, että myös kaupungissa asuville on tarjolla mahdollisuus nauttia luonnon kauneudesta. Luonto kuuluu meille kaikille, ja on ihanaa, että sen annetaan edes paikoittain kasvaa luonnollisessa tilassaan, eikä tuhota aivan kaikkea siitä asutuksen tieltä.

Tähän loppuun vielä havainnollistava kuva siitä, mitä kaupunkilainen tarkoittaa, kun kertoo asuvansa keskellä metsää. Tarkoitus ei todellakaan ole loukata ketään eikä yleistää, huumoria kehiin! Toisinaan vaan huvitun siitä miten monen espoolaisen olen kuullut sanovan, kuinka Espoo on ihan "landea" ja täällä asutaan keskellä metsää. No, kaksi puuta vierekkäin ei vielä tarkoita, että ollaan keskellä metsää. IMG_2115

torstai 17. elokuuta 2017

Täydelliset bootsit syksyyn

IMG_2078 IMG_2071 IMG_2086 IMG_2068 IMG_2087 Pitkään mulla oli hakusessa bootsit, jotka on ulkonäöltään simppelit ja monikäyttöiset. Lisävaatimuksina tulivat tarpeeksi tukeva mutta kuitenkin melko korkea korko, ja kengän tulisi tukea oikeasta kohtaa. Plussaa siitä, että näissä yksilöissä sattui olemaan kumipohja. Vaikka korkokenkien kopinasta tykkäänkin, niin välillä on kiva kulkea korkeissa koroissa herättämättä huomiota niistä lähtevällä äänellä.

Näissä kelpaa astella kohti syksyä!

maanantai 14. elokuuta 2017

Mansikkakriisi

IMG_2042 Viime kesänä tuli ostettua mansikoita ihan surkean vähän, mikä osaltaan johtui ylipäätään todella surkeasta sadosta. Päätin jo silloin, että seuraavana kesänä sitten herkutellaan mansikoilla oikein olan takaa. No, ollaanhan me taidettu jopa kaksi puolen kilon rasiaa ostaa tänä kesänä. Huokaus.

Tiedättehän, kun aikaisin keväällä ja sitten taas syksyn tullen alkaa raastava meuhkaus auton renkaiden vaihdosta. Elin siinä toivossa, että näin kesällä saisin elää rauhassa tuollaiselta kuluttavalta jauhamiselta ja vaahtoamiselta, mutta epäonnekseni tajusin, että kesäisin tuo samankaltainen päivittely alkaa aiheesta "mansikkalaatikko ja sen pakastaminen".
    Toisaalta mä haluan yrittää ymmärtää, onhan se minunkin mielestäni kiva, että pakastimesta löytyy talviaikaan marjoja, kun niitä ei tuoreina silloin saa. En silti koe olevani vielä siinä iässä, että minun tarvitsisi saada harmaita hiuksia mansikkalaatikon hankkimisesta edulliseen hintaan. Meidän suhteen toinen osapuoli on kuitenkin ottanut tämän aivan sydämenasiakseen, ja läpi kesän on aiheesta käyty keskustelua. On kauhisteltu liian korkeaa hintaa ja odotettu sen tippumista. On luettu niinkin luotettavasta lähteestä kuin Iltasanomat, että milloin se paras mansikkakausi oikein alkaa. On yritetty ostaa edelleen aivan ylihintaista mansikkalaatikkoa, koska Iltasanomat uhkaa mansikkakauden olevan vähitellen lopuillaan. On haukuttu minut mennen, tullen ja palatessa, koska en anna ostaa ylhintaista mansikkalaatikkoa ja tämän takia jäämme nyt ilman pakastemansikkaa. Kyllä sitä alkaa tuntea itsensä vanhaksi, kun tällaiset ovat kinastelun aiheet meidän parisuhteessa nykyään.

Lopulta kuitenkin koitti se päivä, kun se laatikko vihdoin kannettiin kaupasta kotiin, ja kyllä oli pojalla tyytyväinen ilme naamalla, haha. Nyt on mansikkaa talveksi ja pakastin taas hetken aikaa aivan tupaten täynnä. Jätettiin me osa naposteltavaksikin, koska vaikka pakastemarjoja on hyvä olla talven varalle, niin kyllähän ne suomalaiset marjat parhaita ovat ihan tuoreeltaan!

Mansikkakriisi tälle kesälle selätetty. Nyt pieni hengähdystauko ennen kuin talvirenkaiden vaihto alkaa tulla ajankohtaiseksi (tai ainakin siitä pitää alkaa jo repimään stressiä ja pohtia päivittäin, että vaihtaako vai ei). IMG_2064
Ps. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mä tuota toista rakastan. <3 Luojan kiitos se ei kirjoita blogia kaikista mun vouhotuksista.. :D

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ihana Tampere

IMG_1966 IMG_2004 IMG_1958
Ihana kesäinen Tampere! Vaikka kuvitus onkin suppea, ehdittiin me kuitenkin noiden muutaman päivän aikana tehdä muutakin kuin ihailla nättejä auringonlaskuja ja notkua Tammerfest-alueen läheisyydessä. Ensimmäisenä iltana koettiin todellinen elämys, kun mun kummisedälle järjestetty synttäriyllätys paljastui muutaman tunnin mittaiseksi saunomiseksi vesillä. Paljulla varustettu saunalautta oli kyllä jotain, mitä tuskin koskaan enää tulen kokemaan. Kyllä sitä kelpasi saunan lämmössä katsella ohi lipuvia maisemia koko seinän kokoisesta ikkunasta.
    Samaisena keskiviikkoiltana laskettiin velipojan kanssa tunteja keskiyöhön, jolloin oltaisiin virallisesti meidän syntymäpäivän puolella. Kellon lyötyä kaksitoista vedettiin hampaat jäädyttävät Jägermeister-shotit naamaan, ja onnitteluhalaukset päälle. Äitin saavuttua paikalle saatiin vielä kuulla koko porukan hoilottama onnittelulaulu keskellä tupaten täyttä kapakkaa äidin mukaan tasan sillä kellonlyömällä, jolla virallisesti oltiin tähän maailmaan putkahdettu. Olihan se noloa, mutta tuskin olisin voinut kuvitella onnistuneempaa tapaa täyttää vuosia.
    Torstaiksi oltiin varattu pöytä Viikinkiravintola Haraldista, ja se oli kokemuksena kaikin puolin onnistunut. Ruoka oli todella hyvää, seura vielä parempaa ja syntymäpäivien kunniaksi saatiin vielä mummon tarjoamat todella ihanat synttärijuomat. Oli ihana olla koolla koko porukan voimin, mitä enää tuon jälkeen ei kyseisellä reissulla tapahtunutkaan. Ehdittiin myös pienellä porukalla käydä ihanassa kissakahvilassa. Kunpa olisin saanut pakata edes muutaman niistä ihanista karvaturreista mukaani!
     Illemmalla lähdettiin festareiden ulkopuolelle kuuntelemaan Apulantaa ja Haloo Helsinkiä. Koska näiden kahden välissä oli melkoinen tauko, päätettiin me lähteä sillä välin syömään. Mainitsemisen arvoista tämä on siksi, että tuo oli ensimmäinen kerta kun töiden aloittamisen jälkeen kävin subissa asiakkaana ja voi pojat että olikin outoa seistä tiskin sillä puolen.
     Mahat täynnä jaksoi taas lähteä katselemaan festarimeininkiä, ja kyllähän se Haloo Helsinki laittoi bileet pystyyn, jopa niinkin kaukaa katsottuna. Itse en ole kyseistä bändiä koskaan livenä nähnyt, mutta keikkakuume nousi kyllä nollasta sataan sekunneissa heti ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille. Vielä joskus minäkin pääsen ihan virallisesti heidän keikalleen! IMG_1973 IMG_2010

Perjantai me vietettiin tottakai Särkänniemessä, kun kerran Tampereella oltiin. Tuoksi päiväksi ei ollut luvattu kovin hyvää säätä, mutta pitkähihainen paita osoittautui melko äkkiä todella huonoksi vaatevalinnaksi. Päivä olikin yhtäkkiä niin lämmin, että sekä Koskiseikkailu että Tukkijoki olivat päivän todellinen hitti. Tukkijoessa kastuneita vaatteita me päädyttiin kuivattelemaan uuteen Hype-nimiseen laitteeseen. En ole eläissäni jännittänyt mitään laitetta niin paljon, olin hetken jo varma että pyörryn jo siinä jonottaessa. Lopulta se osoittautui kuitenkin koko puiston parhaaksi laitteeksi, se oli jotain niin mahtavaa. Hype oli todellinen, kun saatiin jalat taas tukevasti maan pinnalle. Päivän päätteeksi käytiin vielä katselemassa maisemia Näsinneulasta käsin. Lähtiessämme ostimme jäätelötötteröt, koska hei, eihän huvipuistopäivä ole mitään ilman herkkuja.
    Illaksi suunnattiin taas festarien läheisyyteen odottelemaan Antti Tuiskun esiintymistä. Sitä ennen käytiin haukkaamassa vähän jotain Pancho Villassa. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa tilaamaan jotain muuta kuin perus burgeriannoksen, ja en kyllä pettynyt! Täytyy muistaa jatkossakin toisinaan poistua omalta mukavuusalueeltaan, sitä saattaa yllättyä positiivisesti.
    Ajattelin aiemmin, että en viitsi laittaa rahaa festarilippuun, että kuuleehan sen keikan sieltä ulkopuoleltakin. Torstaina tämä toimikin vielä hyvin, ja saatiin ihan rauhassa nauttia keikasta. Perjantaina kuitenkin viikonlopunviettäjät olivat lähteneet liikkeelle ja tajusin, että mun paikka olisi ehdottomasti ennemmin ollut siellä lavan edessä todellisten fanien joukossa, kuin alueen ulkopuolella jos minkälaisten rellestäjien joukossa. Siellä lavan edessä olisin ollut ihmisten joukossa, jotka ovat oikeasti tulleet nauttimaan siitä musiikista ja sen tuomasta fiiliksestä. Ulkopuolella meno oli selvästi se, että sinne oltiin tultu musiikin sijaan nauttimaan omista halvoista juomista, koska onhan tuollainen tapahtuma taas yksi todella huono tekosyy juoda. En sano etteivätkö ihmiset saisi tulla alueen ulkopuolelle fiilistelemään, mutta tajusin vain itse olevani todella väärässä paikassa. Tiedänpä ensi kerralla, että ostan lipun, niin ei tarvitse pettyä. En mitenkään pidä itseäni muita parempana, mutta kyllä sitä vähän alkoi miettiä että minkälaisia eläimiä me ihmiset osataankaan olla, kun siinä seisoskellessamme tajuttiin lähettyvillä hiippailevan vartijamiehen olevan palkattu siihen vahtimaan, etteivät ihmiset käy kuseksimassa läheisten talojen pihoille. Seriously bro? Just saying.
     Lauantaina koitti sitten se hetki, kun on pakattava laukut, hypättävä autoon ja suunnattava sen nokka kohti kotia. Olisin kyllä mielelläni voinut jäädä vielä muutamaksi päiväksi katselemaan Tampereen menoa, mutta ensi kerralla sitten lisää.

Näin tiivistettynä vielä, reissu oli kaikin puolin onnistunut ja nyt on taas matkassa monta hyvää muistoa lisää. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se, että festarirannekkeiden velvoittamana ja noin muutenkin kaikki säntäilivät koko ajan kuka mihinkin, niin että koko porukalla vietetty aika jäi todella vähäiseksi. No, ensi kesänä uusi yritys. Sitä odotellessa!