Taas kerran melkein hävettää tulla kirjoittamaan tänne mitään, kun en edes halua tietää miten pitkä aika viime kerrasta on kulunut. Tosin taisin joskus sanoakin, että koulun ja kaiken muun menon ohella aikaa blogin kirjoittamiselle jää harmittavan vähän. Toinen harmittava asia on inspiraation puute, joka vaivaa mua edelleen niin tämän blogin kuin valokuvaamisen suhteen. Häpeä upottaa mut maan alle, kun tajuan, että Turkin matkan jälkeen olen tarttunut kameraan vain ottaakseni tämän postauksen selfiet. Enhän mä ole tilivelvollinen kuvaamisestani muuta kuin itselleni, mutta se nimenomaan on ongelman ydin. Mä haluaisin kuvata, mulla on itseluottamusta siihen hommaan ja uskon että voin kehittyä käytännön kautta vielä paljon, mutta ideat on loppu. Pihalla on kylmä ja pimeää, ei sinne huvita mennä. Sisälläkin on kylmä, mutta valot saa sentään päälle. Tosin keinovalon loisteessa kuvaaminen ei paljon mieltä lämmitä. Siispä kamera saa olla rauhassa.
Nyt kun mulla kuitenkin oli aikaa (kummasti näin koeviikon keskellä..) tulla tänne postaamaan, niin päivitetään tässä samalla muutkin kuulumiset, kuin syyt blogihiljaisuuteen.
Koulussa menee ihan mukavasti tällä hetkellä, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että hyppytunteja on riittävästi, eikä koulupäivät tunnu aivan ylitsepääsemättömiltä. Samaa ei voi sanoa aamulla heräämisestä, se jos mikä on näin pimeään aikaan työn ja tuskan takana.
Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja henkeen ja vereen jouluihmisenä olen siitä tottakai innoissani. Kaikki joululahjahankinnat, jouluvalot, kynttilät ja joululaulut piristävät ihanasti synkkää arkea, josta entistäkin synkemmän tekee lumettomuus. Autoilun kannalta olen oikeinkin tyytyväinen, että sitä lunta ei ole tullut, mutta valkoinen joulu on aina tunnelmallisempi kuin musta. Toinen harmittava asia on, että myöhästyin joulukalenteriostoksissani niin, että tämä joulukuu täytyy pärjätä ilman jokapäiväistä suklaata. Olen yrittänyt selvitä tuosta tosiasiasta henkisesti ja voiton puolella ollaan jo.
Näin loman kynnyksellä joulu ei ole ainut asia mikä lähestyy. Ennen joululomille pääsemistä on edessä vanhojen tanssit. Kyllä, jostain syystä meidän lukiossa abit tanssivat vanhat ja se tapahtuu helmikuun sijaan puurojuhlan yhteydessä ennen joulua. Älkää kysykö, mä en osaa vastata.
Kävin etsimässä itselleni mekon jo hyvissä ajoin kesäloman alussa, että varmasti löytyisi juuri sellainen mitä olin etsinyt. Niinhän se löytyi, ja mekko roikkuu tällä hetkellä tanssilattialle pääsemistä odotellen henkarissa mun huoneessa. Voitte vaan kuvitella kuinka joudun pitelemään mun sisäistä prinsessaa, etten pukisi mekkoa koko ajan päälleni ihan vain siitä ilosta, että saisin ihastella sitä peilistä.
Ja vaikka se prinsessamekko onkin koko päivän pointti, niin mainitaan nyt sekin, että kyllä ne tanssitkin sujuvat ihan kivasti.
En oikein tiedä olenko ehtimässä kirjoittaa tänne enää ennen joulua, joten tässä vielä pieni läpikäynti mun joulunviettosuunnitelmista. Jouluaatto ja joulupäivä menevät perinteisen kaavan mukaan sukulaisten loistavassa seurassa. Tapaninpäivänä olisi edessä muutaman tunnin ajomatkan jälkeen tutustuminen mun paremman puoliskon joulunviettoperinteisiin. Etelä-Suomen suunnalla taitaa sitten kulua koko loppuloma. Ei siis valittamista, kun saa kotona kaikki villavaatteet päällä värjöttelyn sijaan käpertyä oman kullan kainaloon aina kun on vähänkin kylmä. :-)
Hei vaan kaikille piiiitkästä aikaa! Vihdoin mulla on koulukiireiltäni sen verran aikaa, että ehdin tulla päivittämään tätä kuollutta blogia.
Paljon on ehtinyt tapahtua sinä aikana kun olen ollut täältä poissa, mutta keskitytään nyt lähinnä vaan tähän yhteen tapahtumaan, josta itseasiassa en ole edes tainnut täällä mainita. Lähdin siis viikko ennen syyslomaa Turkkiin mun poikaystävän ja tämän veljen sekä äitipuolen kanssa. Kuten täällä blogissakin olen kertonut, niin olen jo aiemmin käynyt kerran Turkissa. Tällä kertaa paikkana oli kuitenkin Alanyan sijaan Side, joka oli tosi kiva paikka sekin.
Matkalle mukaan lähteminen tuli itselle niin yllättäen, etten onneksi kerinnyt kokea mitään tuskastuttavaa odotusta ja päivien laskemista. Tai no ainahan mä lasken päiviä siihen kun murun kanssa seuraavan kerran nähdään, mutta nimenomaan pidin tätäkin vaan normaalina Espoon reissuna (lukuunottamatta sitä että ajoin sinne ensimmäistä kertaa autolla, hui), koska en vaan osannut sisäistää sitä että olin oikeasti lähdössä ulkomaille. Melkein siinäkään vaiheessa, kun istuttiin jo lentokoneessa.
Meillä oli kyllä tosi kiva matka, paljon hyviä muistoja jäi. Ehdittiin nähdä ja kokea vaikka mitä, ja saatiin nauttia lämmöstä. Paitsi öisin kun ilmastointilaite puhalsi kylmää ilmaa ja mun vierustoveri oli vienyt koko peiton. Ei uskoisi, että niin lämpimässä maassa voi joutua kokemaan sellaista kylmyyttä. Tulipa tuokin todettua mahdolliseksi.
Meillä tuli siinä tosiaan kuukausi seurustelua täyteen poikaystävän kanssa tuolloin lähtöpäivänä. Jo oli aikakin saada postattua näitä kuvia tänne, kun tajusin että huomenna tulee kaksi kuukautta täyteen. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan, right?
Laitan lisää kuvia sitä mukaa kun ehdin muokkaamaan ja viettämään aikaa koneella. Se on taas se aika jaksosta, kun pitäisi viettää aikaa koulukirjojen parissa yötä päivää. Kuten aina, aika on jälleen kortilla. Mutta kyllä mä siitä koeviikosta selviän, oon aina ennenkin selvinnyt.