Toinen kattaus reissukuvia.
Meidän ensimmäinen päivä meni lähinnä ympäristöön tutustuessa ja aurinkoa palvoessa, mutta jo toiseksi päiväksi varattiin meille retki Symi nimiselle saarelle. Jouduttiin heräämään melkoisen aikaisin, mutta näin jälkikäteen se ei harmita ollenkaan, koska saatiin nauttia todella upeasta auringonnoususta.
Ajeltiin jonkun aikaa bussilla, ja loppumatka taittui meriteitse. Vaikka tuo retki olikin kiva ja saari näkemisen arvoinen, niin silti välillä kävi mielessä, että miksi ihmeessä lähdin tähän mukaan. Merimatka alkoi nimittäin tuntua vähän turhan pitkältä minun makuuni. Eikä se vielä yksin mitään, mutta se hirvittävä puhuri, joka todennäköisesti vei aikamoisen tukon mun hiuksia mennessään. Harvoin olen rantalomalla ollut noin jäässä tai ikävöinyt kotona henkarissa roikkuvaa toppatakkia. Pipo tai korvaläpät olisivat olleet kova sana!
Toinen retki joka tehtiin, suuntautui Lindokseen, niin sanottuun Valkoiseen kaupunkiin. Sinne me lähdettiin uhkarohkeasti ajamaan vuokra-autolla. Ratin taakse joutui hiukan yllättäen mun täti, mutta oikein hyvinhän se loppujen lopuksi sujui, ja päästiin ehjinä takaisin hotellille.
Kun auto kerran oli meidän käytössä koko päivän, niin jatkettiin Lindokselta matkaa vielä aivan Rodoksen eteläisimpään kärkeen. Sieltä löytyi ranta, jota surffarit erityisesti suosivat, eikä todellakaan tarvinnut kysyä, että miksi. Tuuli oli siis todella kova, sielläkin.
Muut päivät kuluivat auringosta, uimisesta, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien. Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut. Tuulta olisi voinut olla muutaman asteen verran vähemmän, mutta en sitten tiedä tuuleeko tuolla aina vähän, kun kohde kuitenkin sattuu olemaan saari.
Tuliaisina reissusta on sopivasti erottuvat rusketusrajat ja lähinnä syötävää, koska no, ruoka on hyvää. Ja tietenkin kasapäin valokuvia. Paikan päällä tuntui, että enhän mä oikeastaan kuvannut juuri yhtään, mutta kyllä se tässä kuvien käsittelyvaiheessa tuntuu siltä, että voi kun olisin ottanut muutaman kymmentä kuvaa vähemmän.
Tässäpä teille ensimmäinen annos reissukuvia, olkaa hyvät! Tiesin jo alun perin, että toukokuusta tulisi todella kiireinen, enkä ole sen takia oikein edes kunnolla ehtinyt hengähtää kotiin palattuani. Nyt kuitenkin löysin ajan muokata edes muutaman kuvan. Näin saan ehkä pidettyä teidän lukijoiden toivoa yllä siitä, että minä todella aion palata blogin pariin heti, kun vain suinkin saan omistettua sille ihan kunnolla aikaa.
Lomaviikon jälkeen olen ehtinyt käydä koulussa ja hoidella hiukan viime tippaan jääneitä autokoulujuttuja. Todellisuudessa autokoulu on jäänyt minulta kesken ihan vain sen takia, että Espooseen muutettuani autonratissa on yleensä ollut poikaystäväni, enkä sitten ole enää edes uskaltanut ratin taakse istua, kun on niin paljon leppoisampaa vain istua luotettavan kuljettajan kyydissä. Lopulta täytyi kuitenkin kerätä rohkeutensa, ja varata ajat autokoulun viimeiseen vaiheeseen, ettei ajokortti kerkiä mennä vanhaksi. Tähän mennessä on jo selvitty ajotunnista, edessä olisi enää rata-ajo ja vähän teoriaa. Sitten kun ne on huomenna hoidettu, niin saan ruksata stressinaiheuttajalistaltani yhden suuren tekijän pois, jes!
Ensi viikolla olisi myös tiedossa yhdet pääsykokeet. Katsotaan nyt miten ne menevät, niin jutellaan niistä sitten myöhemmin lisää, jos niikseen tulee.
Tämä on tällä erää tässä. Palataan aiheeseen seuraavalla kerralla. Höpöttelen paremmalla ajalla tarkemmin meidän Rodoksen matkasta aiheeseen liittyvän kuvituksen kera.
Kuvat tähän päivitykseen on kaivettu taas arkistojen kätköistä, miten näitä julkaisemattomia kuvia voikin olla näin paljon? Nämä kuvat ovat ehkä maaliskuulta, mutta linkittyvät tähän päivään siten, että ulkona paistaa aurinko tällä hetkellä ihan yhtä nätisti kuin tuona päivänä Helsingissä. Aika heikko aasinsilta tosiaan, mutta menköön.
Oon viime aikoina puuhastellut kaikkea tavanomaista, mutta ehdoton viime kuun kohokohta oli Antti Tuiskun Peto show. Tiesin, että sinne mennään tanssimaan, pitämään hauskaa, ehkä itketäänkin vähän jos siltä tuntuu. Mutta se oli niin paljon muutakin! Se energia ja palo siihen hommaan, mikä siitä jätkästä huoku koko areenalle, oli jotain niin uskomatonta ja hienoa. Olin myyty jo ilman sitä pitkää välispiikkiäkin, mutta sen jälkeen arvostus nousi ihan pilviin. Oli kuka mitä mieltä tahansa, niin on se Tuisku vaan niin äijä ja ansainnut ihan kaiken mitä on saanut. Se ei ollut keikka tai konsertti. Se oli sitä mitä nimikin antaa olettaa; show.
Toinen asia minkä haluan jakaa, on se, että mua odottaa tässä kuussa viikon lomamatka Rodokselle. Sinällään harmi lähteä nyt, kun täällä Suomessa alkaa juuri puut ja nurmikko vihertää, ja kesä lähestyy kovaa kyytiä. Mutta toivotaan, että sataa vähintään räntää sinä päivänä kun lento lähtee, niin ei tule liian ikävä Suomen epävakaita sääoloja.
Kamera lähtee tietenkin reissuun mukaan, ja saatte nähdä niitä kuvia sitten joskus, kun saan ne käsiteltyä. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että niitä kuvia saattaa kamerasta löytyä muutamakin, joten käsittely tulee olemaan todellinen urakka.
Ajankohtaisempi urakka tällä hetkellä on kuitenkin pakkaaminen. Täytyisi varmaan pikku hiljaa aloitella, jotta sieltä matkalaukusta löytyisi sitten perillä kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen.
Se, että postaan talvikuvia näin kauniina keväisenä päivänä, ei todellakaan tarkoita sitä, että mulla olisi ikävä talvea. Tai että pitäisin talvesta, ei. Mä olen vahvasti sen kannalla, että vuodenaikoja olisi kolme; kevät, kesä ja joulu.
Mun missiona oli lähinnä esitellä teille vanhoja kuvia, jotka olivat unohtuneet monien muiden käsittelemättömien ja unohdettujen kuvien joukkoon (rivien välistä lukekaa, että tänne saattaa lähiaikoina ilmestyä enemmänkin näitä tietokoneen kätköihin unohtuneita otoksia). Ja onhan se pakko myöntää, että olihan tuo talvi aika kaunista aikaa silloin, kun se näyttäytyi perinteisen talven muodossa. Mutta kun muistelen, miten paleltuneet mun sormet olivat tämänkin kuvaussession jälkeen, niin kannatan edelleen kevättä ja kesää.