sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ihana Tampere

IMG_1966 IMG_2004 IMG_1958
Ihana kesäinen Tampere! Vaikka kuvitus onkin suppea, ehdittiin me kuitenkin noiden muutaman päivän aikana tehdä muutakin kuin ihailla nättejä auringonlaskuja ja notkua Tammerfest-alueen läheisyydessä. Ensimmäisenä iltana koettiin todellinen elämys, kun mun kummisedälle järjestetty synttäriyllätys paljastui muutaman tunnin mittaiseksi saunomiseksi vesillä. Paljulla varustettu saunalautta oli kyllä jotain, mitä tuskin koskaan enää tulen kokemaan. Kyllä sitä kelpasi saunan lämmössä katsella ohi lipuvia maisemia koko seinän kokoisesta ikkunasta.
    Samaisena keskiviikkoiltana laskettiin velipojan kanssa tunteja keskiyöhön, jolloin oltaisiin virallisesti meidän syntymäpäivän puolella. Kellon lyötyä kaksitoista vedettiin hampaat jäädyttävät Jägermeister-shotit naamaan, ja onnitteluhalaukset päälle. Äitin saavuttua paikalle saatiin vielä kuulla koko porukan hoilottama onnittelulaulu keskellä tupaten täyttä kapakkaa äidin mukaan tasan sillä kellonlyömällä, jolla virallisesti oltiin tähän maailmaan putkahdettu. Olihan se noloa, mutta tuskin olisin voinut kuvitella onnistuneempaa tapaa täyttää vuosia.
    Torstaiksi oltiin varattu pöytä Viikinkiravintola Haraldista, ja se oli kokemuksena kaikin puolin onnistunut. Ruoka oli todella hyvää, seura vielä parempaa ja syntymäpäivien kunniaksi saatiin vielä mummon tarjoamat todella ihanat synttärijuomat. Oli ihana olla koolla koko porukan voimin, mitä enää tuon jälkeen ei kyseisellä reissulla tapahtunutkaan. Ehdittiin myös pienellä porukalla käydä ihanassa kissakahvilassa. Kunpa olisin saanut pakata edes muutaman niistä ihanista karvaturreista mukaani!
     Illemmalla lähdettiin festareiden ulkopuolelle kuuntelemaan Apulantaa ja Haloo Helsinkiä. Koska näiden kahden välissä oli melkoinen tauko, päätettiin me lähteä sillä välin syömään. Mainitsemisen arvoista tämä on siksi, että tuo oli ensimmäinen kerta kun töiden aloittamisen jälkeen kävin subissa asiakkaana ja voi pojat että olikin outoa seistä tiskin sillä puolen.
     Mahat täynnä jaksoi taas lähteä katselemaan festarimeininkiä, ja kyllähän se Haloo Helsinki laittoi bileet pystyyn, jopa niinkin kaukaa katsottuna. Itse en ole kyseistä bändiä koskaan livenä nähnyt, mutta keikkakuume nousi kyllä nollasta sataan sekunneissa heti ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille. Vielä joskus minäkin pääsen ihan virallisesti heidän keikalleen! IMG_1973 IMG_2010

Perjantai me vietettiin tottakai Särkänniemessä, kun kerran Tampereella oltiin. Tuoksi päiväksi ei ollut luvattu kovin hyvää säätä, mutta pitkähihainen paita osoittautui melko äkkiä todella huonoksi vaatevalinnaksi. Päivä olikin yhtäkkiä niin lämmin, että sekä Koskiseikkailu että Tukkijoki olivat päivän todellinen hitti. Tukkijoessa kastuneita vaatteita me päädyttiin kuivattelemaan uuteen Hype-nimiseen laitteeseen. En ole eläissäni jännittänyt mitään laitetta niin paljon, olin hetken jo varma että pyörryn jo siinä jonottaessa. Lopulta se osoittautui kuitenkin koko puiston parhaaksi laitteeksi, se oli jotain niin mahtavaa. Hype oli todellinen, kun saatiin jalat taas tukevasti maan pinnalle. Päivän päätteeksi käytiin vielä katselemassa maisemia Näsinneulasta käsin. Lähtiessämme ostimme jäätelötötteröt, koska hei, eihän huvipuistopäivä ole mitään ilman herkkuja.
    Illaksi suunnattiin taas festarien läheisyyteen odottelemaan Antti Tuiskun esiintymistä. Sitä ennen käytiin haukkaamassa vähän jotain Pancho Villassa. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa tilaamaan jotain muuta kuin perus burgeriannoksen, ja en kyllä pettynyt! Täytyy muistaa jatkossakin toisinaan poistua omalta mukavuusalueeltaan, sitä saattaa yllättyä positiivisesti.
    Ajattelin aiemmin, että en viitsi laittaa rahaa festarilippuun, että kuuleehan sen keikan sieltä ulkopuoleltakin. Torstaina tämä toimikin vielä hyvin, ja saatiin ihan rauhassa nauttia keikasta. Perjantaina kuitenkin viikonlopunviettäjät olivat lähteneet liikkeelle ja tajusin, että mun paikka olisi ehdottomasti ennemmin ollut siellä lavan edessä todellisten fanien joukossa, kuin alueen ulkopuolella jos minkälaisten rellestäjien joukossa. Siellä lavan edessä olisin ollut ihmisten joukossa, jotka ovat oikeasti tulleet nauttimaan siitä musiikista ja sen tuomasta fiiliksestä. Ulkopuolella meno oli selvästi se, että sinne oltiin tultu musiikin sijaan nauttimaan omista halvoista juomista, koska onhan tuollainen tapahtuma taas yksi todella huono tekosyy juoda. En sano etteivätkö ihmiset saisi tulla alueen ulkopuolelle fiilistelemään, mutta tajusin vain itse olevani todella väärässä paikassa. Tiedänpä ensi kerralla, että ostan lipun, niin ei tarvitse pettyä. En mitenkään pidä itseäni muita parempana, mutta kyllä sitä vähän alkoi miettiä että minkälaisia eläimiä me ihmiset osataankaan olla, kun siinä seisoskellessamme tajuttiin lähettyvillä hiippailevan vartijamiehen olevan palkattu siihen vahtimaan, etteivät ihmiset käy kuseksimassa läheisten talojen pihoille. Seriously bro? Just saying.
     Lauantaina koitti sitten se hetki, kun on pakattava laukut, hypättävä autoon ja suunnattava sen nokka kohti kotia. Olisin kyllä mielelläni voinut jäädä vielä muutamaksi päiväksi katselemaan Tampereen menoa, mutta ensi kerralla sitten lisää.

Näin tiivistettynä vielä, reissu oli kaikin puolin onnistunut ja nyt on taas matkassa monta hyvää muistoa lisää. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se, että festarirannekkeiden velvoittamana ja noin muutenkin kaikki säntäilivät koko ajan kuka mihinkin, niin että koko porukalla vietetty aika jäi todella vähäiseksi. No, ensi kesänä uusi yritys. Sitä odotellessa!


torstai 3. elokuuta 2017

Kuulumiskatsaus

Aina kesän alussa sitä miettii, että tänä kesänä otan paljon kivoja kuvia. Aina kun lähtee jonnekin reissuun, ajattelee sitä sielläkin ottavansa oikein monta kivaa kuvaa. Ajatukseksi se sitten monesti jääkin, niin tälläkin kertaa. Välillä kaipaan takaisin aikaan, kun jaksoin ottaa kameran mukaan kaikkialle, ja sen hillittömän räpsimisen tuloksena sain aikaan oikeastikin ihan kivoja kuvia. Muistan kyllä myös joskus tuolloin ajatelleeni, että monet hetket menevät minulta ohi juuri siksi, että elän ne ainoastaan kameran linssin kautta. Tässäkin asiassa olisi mukava löytää se kultainen keskitie.

Sen olen kuitenkin oppinut, etten enää ota blogin kirjoittamisesta paineita. Teen sitä silloin kun se sujuu ja tuntuu oikealta. En halua tuoda tähän pakkopullan makua, sillä olen aina nauttinut kirjoittamisesta, ja blogin pitäminen on aina tuntunut minulle oikealta paikalta tuoda itseäni esille. Tänne saan muiden nähtäväksi ottamani valokuvat, jotka muuten vain unohtuisivat tiedostoina toistensa perään jonnekin tietokoneen syövereihin, eikä niitä tulisi ikinä katsottua. Samalla saan jakaa maailmalle päässäni surraavat ajatukset, eikä niitä tarvitse kaikkia kantaa yksin päänsä sisällä. Jälkikäteen on mukava selata tekemiäni päivityksiä taaksepäin, ja muistella menneitä kuvien muodossa, sekä lukea, millä fiiliksellä kullakin hetkellä olen ollut.
      Valokuvausta harrastuksenani pitävänä ihmisenä koen kuitenkin toisinaan syyllisyyttä siitä, että kamera saattaa joskus nököttää pitkiäkin aikoja omalla paikallaan hyllyssä. Töiden takia toki vapaa-aikakin on toisinaan kortilla, mutta pahimmalta se tuntuu hetkinä, kun voisi napata kameran mukaan ja lähteä minne ikinä tahtoo, mutta ei vain yksinkertaisesti jaksa tai huvita. IMG_2018
Yritän kuitenkin ajatella niin, että jos ei tunnu siltä, niin ei ole pakko. Elämästä on kuitenkin tarkoitus nauttia, joten miksi tehdä väkisin asioita, jotka eivät sillä hetkellä tunnu hyvältä tai oikealta. Juuri nyt mulla on sellainen olotila, että halusin tulla kertomaan tänne viimeisimmät kuulumiset ja ajatukset, sekä jakaa pari kuvaa, jotka otin eräänä päivänä ostamastamme ruusukimpusta.

Lomat on nyt lomailtu. Edellinen työvuorolista, jossa näkyi lähinnä pelkkiä vapaapäiviä on nyt vaihtunut seuraavaan, täysin päinvastaiseen yksilöön. Töitä saa painaa sen minkä ehtii, ja vapaapäivistä osaa taas ottaa kaiken ilon irti nyt, kun niitä on niin harvoin tarjolla. En ole mitenkään katkera, mutta onneksi nämä lämpöiset ja kesäiset päivät alkoivat samana päivänä kuin mun työtkin jatkuivat. Just saying.

Täytin vuosia tuossa heinäkuun puolella. 21 vuotta paukahti mittariin tuosta noin vaan, mutta lupaan silti olla aivan yhtä lapsenmielinen kuin tähänkin asti, enkä tunnusta edelleenkään olevani täysin aikuinen. Kuinka vanhaksi täytyy elää, että sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta alkaa muodostua?
     Synttärihulinat osuivat jälleen päällekkäin Tampereen-reissun kanssa. Perinteeksi pyrkivä 'Tammerturnaus' sujui taas oikein mukavasti, ja seuraavaa kertaa odotellaan jo. Tuosta reissusta enemmän juttua myöhemmin muutamien kuvien kera. IMG_2014
Saatiin vihdoin taas yövieraita tänne isolle kirkolle, kun mun äiti miesystävineen majoittui meidän sohvalle pariksi yöksi. Monenmoista tuli taas touhuttua. Kyllä se on aina yhtä ihanaa, kun nuo kaksi tulevat käymään! <3

Vaikka edessä onkin monta rankkaa työpäivää ja jostain syvältä mun sisältä kuuluu pieni ääni joka hokee "lopputili, lopputili, lopputili", niin en anna periksi vaan selviän, koska olenhan sisukas suomalainen. Yritän nauttia näistä viimeisistä kesän rippeistä, ja suuntaan avoimin mielin kohti syksyä. Siitäkin huolimatta, että olen jokseenkin katkera, kun tälläkään kertaa ei syksyllä ala koulu. Se oli jo niin lähellä tällä kertaa, joten hammasta purren ja uutta yritystä. Olenhan sisukas suomalainen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Viimeinen otos Turusta

IMG_1666 IMG_1695 IMG_1925
Viimeiset fiilistelykuvat Turusta. Hassua, että vaikka Turkukin on vain vajaan parin tunnin ajomatkan päässä kotoa, oli fiilis siellä aivan kuin olisi ulkomailla ollut. Kai sen tekee vain se uusi ja vieras kaupunki, ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Tekemistä keksi aivan erilailla kuin kotona, ja jo pelkkä kaupungilla kävely ja maisemien katselu oli paljon mielekkäämpää, kuin puhkikolutuilla kotinurkilla.

Parasta vieraassa kaupungissa on tutustua uusiin ravintoloihin ja ruokaelämyksiin, joihin kotikaupungissa ei ole tullut törmättyä. Tälläkin kertaa yritettiin pitäytyä ravintoloissa ja kahviloissa, joita kotipuolesta ei löydy. Onnistuttiin löytämään ainakin todella hyvä burgeripaikka Hello!, josta herkullisten ja mielenkiintoisten hampurilaisten lisäksi sai valittua ranskalaisten sijaan bataattiranskalaisia. Itse olen aivan hulluna bataattiranskalaisiin, ja vaihdan tavalliset ranskalaiset niihin aina jos se vain on mahdollista. Jos löytyy muita bataattiranskalaisten ystäviä niin voin vinkata, että tuossa paikassa ne olivat juuri niin täydellisiä ja rapeita kuin niiden kuuluukin. Iso suositus! IMG_1908 IMG_1689 IMG_1922 IMG_1680 IMG_1918 IMG_1938 IMG_1672
Kaikessa kokonaisuudessaan oli oikein kivat pari päivää Turussa. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että millä perusteella Turkua kutsutaan Suomen pers*reiäksi, sillä molemmilla kerroilla siellä vieraillessamme, on tuo kaupunki kohdellut meitä todella hyvin. Eikä vähiten säiden puolesta, sillä tippaakaan liioittelematta en ole kokenut yhtäkään noin kesäistä päivää sitten tuon reissun.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Turisteina Turun linnassa

IMG_1713 IMG_1731 IMG_1816 IMG_1719 IMG_1759
Toisena päivänä Turussa lähdettiin tarkastamaan nähtävyyttä, joka edelliskerralla unohdettiin aivan tyystin, nimittäin Turun linna. Itse olen aikoinaan käynyt kyseisessä paikassa luokkaretkellä, minkä takia itselläni ei ollut hirveä hinku edes käydä koko linnassa, mutta koska Jussi ei ollut siellä koskaan käynyt, oli meidän korjattava aukko hänen sivistyksessään. Täytyy myöntää, että oli se linnassa kiertely lopulta todella mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Toki tuota kierrosta oli varmasti muutettu ja uudistettu sitten viime käyntini. Lisäksi kun tällä kertaa linnaa pääsi kiertämään ilman opasta ja tylsiä jorinoita kaiken maailman herttuoista ja linnanrouvista, saattoi sekin tehdä kokemuksesta vähemmän puuduttavan ja tylsän. IMG_1741 IMG_1858 IMG_1839 IMG_1840 IMG_1775 IMG_1829
Aloitettiin kierros juomalla kahvit linnan pihalla hiukan turhankin kirkkaassa auringonpaisteessa (terveisin nimimerkki unohdin aurinkolasit autoon). Siitä seuraavat pari tuntia kuluivatkin kuin siivillä linnaa kierrellessä ja ihmetellessä. Ulospäästyämme todettiin, että olikin jo aika ruveta metsästämään lounaspaikkaa. Tuolla siis todella saa ajan kulumaan ihan mukavasti, ja vastoin omia muistikuviani, oli kierros kaikkea muuta kuin tylsä. Pistin myös merkille, että kierroksella törmättiin moneen lapsiperheeseen ja näin tarkemmin ajateltuna on kyllä totta, että linnan kierroksesta oli tehty mielenkiintoinen kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin. Ihan mahtava tapa saada lapset kiinnostumaan oman maan historiasta, ja onhan se myös hyvä, että kierros on aikuisillekin viihdyttävä, eikä muistuta lähinnä tylsää historianluentoa. IMG_1702 IMG_1872 IMG_1845 IMG_1797 IMG_1878 IMG_1776 IMG_1752 IMG_1715 IMG_1824 IMG_1883 IMG_1898 IMG_1891

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Naantalin aurinko

IMG_1652 IMG_1610 IMG_1627
Mulla alkoi juhannuksen jälkeen viikon mittainen loma, josta oli tietenkin otettava kaikki irti. Vaikka hetki sitten muistin tuosta lomasta vain tämän edelleen piinaavan flunssan (tiedättehän, tunnolliset työntekijät sairastaa aina vain lomilla), niin näitä kuvia läpi käydessäni palasin kyllä todella noihin, uskokaa tai älkää, kesäisiin ja aurinkoisiin tunnelmiin.
    Alkuviikko levättiin ja hengähdettiin juhannuksen rientojen jäljiltä, mutta keskiviikkona pakattiin laukut autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti Turkua. Meillä oli siellä hotellihuone varattuna kahdeksi yöksi. Menomatkalla poikettiin reitiltä sen verran, että suunnattiin aamupäiväksi katselemaan maisemia Naantaliin. Täytyy sanoa, että tuo kaupunki kyllä esitteli meille parhaita puoliaan! Vaikka vähän tuulikin, niin saatiin kylpeä auringossa ja nauttia lämmöstä. Jos missään, niin tuolla sitä taas muisti, että se kesä tosiaankin on tässä ja nyt. IMG_1578 IMG_1607 IMG_1657 IMG_1647

torstai 15. kesäkuuta 2017

Adidas Born Original

IMG_1554 IMG_1549
Adidaksen logo, edullinen tarjoushinta, nätti pullo ja houkutteleva ruusukultaisin yksityiskohdin koristeltu pakkaus. Mitä muuta täydelliseltä hajuvedeltä voisi toivoa? Aivan niin, kyllähän sen tuoksun täytyisi myös olla kohdillaan. Miten sattuikin, että kaiken muun hyvän lisäksi oli tällä kertaa myös olennaisin asia eli tuoksu todella miellyttävä. Kerrankin kaikki kärpäset yhdellä iskulla! Olihan se sitten sitä myötä selvää, että kassalle se oli kiikutettava. IMG_1555

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Elämäni biisit

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tätä postausideaa, mutta vasta nyt pääsen toteutusvaiheeseen asti. Tarkoitus olisi siis tarkastella muutamia mulle tärkeitä tai mun elämää koskettaneita kappaleita.
     Musiikki on mulle todella merkityksellinen asia, enkä voisi elää ilman sitä. Musiikki kuuluu mun elämässä autoiluun, täyttämään hiljaisuutta mun ollessa yksin kotona, meikkaamisen ja vaatekriisien taustalle, illanviettoihin sekä korostamaan erilaisia läpikäymiäni tunnetiloja. Paljon musiikkia kuuntelevana ihmisenä mulla on todella paljon lempparibiisejä, joista tykkään niiden sanoman tai sitten ihan vaan yleisen olemuksen ja niistä välittyvän fiiliksen takia. Tähän postaukseen yritin kuitenkin valita sellaisia kappaleita, jotka todella merkitsee mulle jotain ylitse muiden, ja joihin liittyy voimakkaita muistoja.

Elefantin paino - Ellinoora Tämä biisi meni tunteisiin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Itkin tätä kuunnellessa, sillä tässä kappaleessa tiivistyi kaikki se, mitä mä olisin halunnut sanoa mun äidille silloin, kun mun vanhempien ero oli vielä kipeimmillään meidän kaikkien mielessä. Itkin, koska kappaleen sanoma oli niin kaunis, mutta tunsin myös pettymystä itseeni, kun en ollut osannut olla äidin tukena paremmin. Nykyään tämä kappale herättää edelleen surunsekaisia tuntemuksia, mutta enemmän tällä kappaleella on minuun voimaannuttava vaikutus.

Angels are calling - Ari Koivunen Olin aikoinaan melkoinen Ari Koivusen fani, ja tämä kappale oli yksi suosikeistani hänen esikoislevyllään. Mieleen tämä kappale kuitenkin jäi, kun se silloin vuosia sitten alkoi soimaan auton radiossa meidän ollessa perheen kanssa matkalla katsomaan mummuani sairaalaan. Mummulla oli jokin aika sitten todettu syöpä, joka myöhempien tutkimusten mukaan oli levinnyt jo useampaankin paikkaan. Tämän kappaleen alkaessa soida autossa tuli minulle tunne, ettei mummu tule selviämään tästä sairaudesta. Vielä tänä päivänäkään en ole pystynyt kuuntelemaan kyseistä kappaletta vuodattamatta yhtäkään kyyneltä, ja aina sen soidessa muistelen mummua, enkä voi vieläkään hyväksyä sitä, että hän joutui lähtemään niin aikaisin.

Suojaan kaikelta - Lauri Tähkä & Elonkerjuu Mun veljien ja serkkupojan kanssa astuttiin suuriin saappaisiin, ja tekeydyttiin kyseiseksi bändiksi mun tädin ja hänen miehensä häiden ohjelmanumeroa varten. Solistina meidän kokoonpanossa toimi näiden nimenomaisten häiden sulhanen. Suojaan kaikelta raikasi niin että sitä ei unohda yleisö, mutta emme myöskään me esiintyjät itse. Niin paljon kuin tuo esiintyminen jännitti (olihan yleisössä muun muassa silloinen matematiikanopettajani), on se yksi hauskimmista ja ikimuistoisimmista hetkistä elämässäni. IMG_1046

Blaablaa - Antti Tuisku Suurena Antti Tuisku -fanina halusin tälle listalle jonkin hänen kappaleistaan. Moni niistä on minulle merkityksellinen ja rakas, mutta tämä yksi on ylitse muiden. Tämä on voimabiisi, joka vetää minut pinnalle epävarmuuksieni syövereistä. Tämä on se biisi, joka sai minut löytämään suuren palasen kauan kadoksissa ollutta itsevarmuuttani.
     Pienen kylän kasvattina sitä joutuu helposti silmätikuksi ja muiden arvostelun kohteeksi. Monesti vain, koska ihmisillä on tylsää, eivätkä he keksi mitään muiden ihmisten lynkkaamista kehittävämpää puuhaa. Tämän kappaleen avulla pääsin pois suojakuorestani ja uskallan olla täysin oma itseni, miettimättä muiden mielipiteitä. Ainakin suurimman osan aikaa. Koska loppujen lopuksi, kuinka paljon muutaman ihmisen mielipide sinusta vaikuttaa? Entäpä jos kaikki loput tästä ihmismassasta arvostavat sinua ja sitä että uskallat rokata omaa tyyliäsi rohkeasti täysin omana itsenäsi? Toisinaan tästä täytyy muistuttaa itseään, mutta uskokaa pois, sen tiedostaminen tekee elämästä monin verroin helpompaa ja nautittavampaa.

Beibi - Haloo Helsinki! Tämä biisi soi autossa, kun ajoimme pari vuotta takaperin keskustan rautatieasemalta Espooseen päin mun poikaystävän kanssa. Tuolloin hän oli siis minulle vain nettituttu, jota näin kasvotusten vasta toista kertaa elämässäni, mutta jota kohtaan hiljalleen olin huomannut tuntevani muutakin kuin vain kaverillisia tunteita. Joka kerta tämän biisin kuullessani muistan elävästi sen jännityksen mikä mulla oli ylipäätään tuosta koko tilanteesta ja edessä olevasta viikonlopusta, mutta myös siitä hullun kovasta vauhdista ja rajusta ajotyylistä. Muistan kuinka yitin salaa saada penkin laidoista tai ihan mistä tahansa kiinni, kun kiidettiin halki Helsingin keskustan omasta mielestäni aivan liian lujaa ja liian läheltä muiden kalliita autoja. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ajotyyli on edelleen sama, mutta olen kai jo niin tottunut siihen, ettei enää tarvitse roikkua pelkääjän kahvassa kiinni. Ainakaan ihan koko aikaa.

Eteen ja ylös - Elastinen Tätä kuunnellessani mulle tulee aina mun kaksosveli mieleen, ja ensimmäinen kerta kun tämän kappaleen kuulin, taisi olla juurikin hänen autonsa takapenkillä istuessa. Hän on se, joka pitää mut ajantasalla tämän hetken kuumimmista hiteistä ja etenkin uusista, vasta hiteiksi nousemassa olevista kipaleista. Hänen ansiostaan löysin myös tämän kyseisen kappaleen, josta on sanomansa takia tullut mulle todella tärkeä. Aikoinaan tuli luukutettua tätä todella paljon.
    Tähän biisiin liittyen muistuu mieleeni aina myös se ilta, kun oltiin Seinäjoella juhlistamassa mun kirjoitusten päättymistä ja muuten vaan viettämässä aikaa hyvällä porukalla. Jussi kertoi käyneensä toivomassa jotain biisiä mulle, mutta vaikka kuinka odoteltiin, ei tuo kappale alkanut soimaan. Onneksi ei lähdetty ennen pilkkua, sillä juuri ennen viimeistä hidasta tuo toivomusbiisi kajahti ilmoille. Yllätys yllätys, oli myös Jussi huomannut minun pitävän tästä biisistä, ja oli siksi toivonut juuri sitä. Ei sitä voi kuin hymyillä muistellessaan, kuinka me kahden mun elämän tärkeimmän miehen kanssa vedettiin laulaen ja tanssien tuo kappale niin, ettei muille tanssilattialla olleille jäänyt mitään epäselväksi.

My heart will go on - Celine Dion Mun läheiset tietää varmasti todella hyvin Titanic -elokuvan olevan mulle tärkeä. Se on tullut katsottua kymmeniä kertoja läpi, joka kerta enemmän tai vähemmän kyynelehtien. Siksi listalleni pääsee tottakai kyseisen elokuvan tunnuskappale. Sittemmin tätä on tullut tansittua baari-iltojen päätteeksi viimeisenä hitaana niin moneen otteeseen, että tästä on tullut myös yksi "meidän biiseistä".
IMG_1010
Mahdollisuus - Samuli Edelmann Tästä kappaleesta olen tainnut kertoa jo aikaisemminkin. Mulle ja äidille tärkeä biisi, joka yllättäen soitettiin myös mun ylioppilasjuhlassa keväällä 2015. Siinä oli tekeminen, ettei sotkisi tuona aamuna vaivalla väkerrettyjä silmämeikkejä.

Titanium - Sia Tykkään tämän kappaleen sanoituksesta, mutta listalle tämä on päässyt, sillä tämä tuo mieleeni muistoja yläasteaikaisesta kaveriporukastani. Meillä oli tapana kokoontua yökyläilemään yhden meidän porukan tytön kotiin, ja siellä sitten keksittiin aina kaikkea, enemmän tai vähemmän hullua ja hauskaa, tekemistä. Eräällä kerralla oli sitten vuorossa karaokelaulantaa, jossa tämä kappale vedettiin useampaan otteeseen. Tämähän ei siis ole helpoimmasta päästä biisejä laulaa, joten voitte vain kuvitella, mitä sulosointuja meidän tyttöporukasta lähti. Muttei tarkoitus ollutkaan laulaa kauniisti, vaan pitää hauskaa. Ja siinä me kyllä mielestäni onnistuttiin.

Fairytale gone bad - Sunrise Avenue Tämä on ihan mun suosikki jo vuosien takaa, nykyään kuitenkin eri syistä kuin alunperin. Pikkutyttönä ihastuin tähän biisiin lähinnä siksi, että kuuntelin sitä television musiikkikanavalta, ja siinä musiikkivideota katsellessani silmäni osuivat bändin melko mukavannäköiseen solistiin. Sitä toki tuo kyseinen solisti on tänäkin päivänä, mutta aikuistuttuani ja englantia opiskelleena ymmärsin vihdoin myös kappaleen sanoman.
    Kaikissa perheissä on omat ongelmansa, mutta kuulin yläasteaikoina mun kavereilta aina sitä, kuinka meillä on niin ihanan täydellinen perhe. Vanhemmat oli yhdessä, kiva omakotitalo, lapsina sekä tyttöjä että poikia. Oikea kiiltokuva. Ehkä se näyttikin siltä, ehkä se joskus jopa oli sitä. Mutta kun jokin nakertaa pikkuhiljaa sisältä, niin siitä jää lopulta jäljelle vain kuori, kulissit. Lopussa me oltiin kaikki ihan rikki, ja kyllähän se oli melkoinen fairytale gone bad. Enää en usko satuihin.