torstai 27. heinäkuuta 2017

Viimeinen otos Turusta

IMG_1666 IMG_1695 IMG_1925
Viimeiset fiilistelykuvat Turusta. Hassua, että vaikka Turkukin on vain vajaan parin tunnin ajomatkan päässä kotoa, oli fiilis siellä aivan kuin olisi ulkomailla ollut. Kai sen tekee vain se uusi ja vieras kaupunki, ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Tekemistä keksi aivan erilailla kuin kotona, ja jo pelkkä kaupungilla kävely ja maisemien katselu oli paljon mielekkäämpää, kuin puhkikolutuilla kotinurkilla.

Parasta vieraassa kaupungissa on tutustua uusiin ravintoloihin ja ruokaelämyksiin, joihin kotikaupungissa ei ole tullut törmättyä. Tälläkin kertaa yritettiin pitäytyä ravintoloissa ja kahviloissa, joita kotipuolesta ei löydy. Onnistuttiin löytämään ainakin todella hyvä burgeripaikka Hello!, josta herkullisten ja mielenkiintoisten hampurilaisten lisäksi sai valittua ranskalaisten sijaan bataattiranskalaisia. Itse olen aivan hulluna bataattiranskalaisiin, ja vaihdan tavalliset ranskalaiset niihin aina jos se vain on mahdollista. Jos löytyy muita bataattiranskalaisten ystäviä niin voin vinkata, että tuossa paikassa ne olivat juuri niin täydellisiä ja rapeita kuin niiden kuuluukin. Iso suositus! IMG_1908 IMG_1689 IMG_1922 IMG_1680 IMG_1918 IMG_1938 IMG_1672
Kaikessa kokonaisuudessaan oli oikein kivat pari päivää Turussa. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että millä perusteella Turkua kutsutaan Suomen pers*reiäksi, sillä molemmilla kerroilla siellä vieraillessamme, on tuo kaupunki kohdellut meitä todella hyvin. Eikä vähiten säiden puolesta, sillä tippaakaan liioittelematta en ole kokenut yhtäkään noin kesäistä päivää sitten tuon reissun.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Turisteina Turun linnassa

IMG_1713 IMG_1731 IMG_1816 IMG_1719 IMG_1759
Toisena päivänä Turussa lähdettiin tarkastamaan nähtävyyttä, joka edelliskerralla unohdettiin aivan tyystin, nimittäin Turun linna. Itse olen aikoinaan käynyt kyseisessä paikassa luokkaretkellä, minkä takia itselläni ei ollut hirveä hinku edes käydä koko linnassa, mutta koska Jussi ei ollut siellä koskaan käynyt, oli meidän korjattava aukko hänen sivistyksessään. Täytyy myöntää, että oli se linnassa kiertely lopulta todella mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Toki tuota kierrosta oli varmasti muutettu ja uudistettu sitten viime käyntini. Lisäksi kun tällä kertaa linnaa pääsi kiertämään ilman opasta ja tylsiä jorinoita kaiken maailman herttuoista ja linnanrouvista, saattoi sekin tehdä kokemuksesta vähemmän puuduttavan ja tylsän. IMG_1741 IMG_1858 IMG_1839 IMG_1840 IMG_1775 IMG_1829
Aloitettiin kierros juomalla kahvit linnan pihalla hiukan turhankin kirkkaassa auringonpaisteessa (terveisin nimimerkki unohdin aurinkolasit autoon). Siitä seuraavat pari tuntia kuluivatkin kuin siivillä linnaa kierrellessä ja ihmetellessä. Ulospäästyämme todettiin, että olikin jo aika ruveta metsästämään lounaspaikkaa. Tuolla siis todella saa ajan kulumaan ihan mukavasti, ja vastoin omia muistikuviani, oli kierros kaikkea muuta kuin tylsä. Pistin myös merkille, että kierroksella törmättiin moneen lapsiperheeseen ja näin tarkemmin ajateltuna on kyllä totta, että linnan kierroksesta oli tehty mielenkiintoinen kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin. Ihan mahtava tapa saada lapset kiinnostumaan oman maan historiasta, ja onhan se myös hyvä, että kierros on aikuisillekin viihdyttävä, eikä muistuta lähinnä tylsää historianluentoa. IMG_1702 IMG_1872 IMG_1845 IMG_1797 IMG_1878 IMG_1776 IMG_1752 IMG_1715 IMG_1824 IMG_1883 IMG_1898 IMG_1891

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Naantalin aurinko

IMG_1652 IMG_1610 IMG_1627
Mulla alkoi juhannuksen jälkeen viikon mittainen loma, josta oli tietenkin otettava kaikki irti. Vaikka hetki sitten muistin tuosta lomasta vain tämän edelleen piinaavan flunssan (tiedättehän, tunnolliset työntekijät sairastaa aina vain lomilla), niin näitä kuvia läpi käydessäni palasin kyllä todella noihin, uskokaa tai älkää, kesäisiin ja aurinkoisiin tunnelmiin.
    Alkuviikko levättiin ja hengähdettiin juhannuksen rientojen jäljiltä, mutta keskiviikkona pakattiin laukut autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti Turkua. Meillä oli siellä hotellihuone varattuna kahdeksi yöksi. Menomatkalla poikettiin reitiltä sen verran, että suunnattiin aamupäiväksi katselemaan maisemia Naantaliin. Täytyy sanoa, että tuo kaupunki kyllä esitteli meille parhaita puoliaan! Vaikka vähän tuulikin, niin saatiin kylpeä auringossa ja nauttia lämmöstä. Jos missään, niin tuolla sitä taas muisti, että se kesä tosiaankin on tässä ja nyt. IMG_1578 IMG_1607 IMG_1657 IMG_1647

torstai 15. kesäkuuta 2017

Adidas Born Original

IMG_1554 IMG_1549
Adidaksen logo, edullinen tarjoushinta, nätti pullo ja houkutteleva ruusukultaisin yksityiskohdin koristeltu pakkaus. Mitä muuta täydelliseltä hajuvedeltä voisi toivoa? Aivan niin, kyllähän sen tuoksun täytyisi myös olla kohdillaan. Miten sattuikin, että kaiken muun hyvän lisäksi oli tällä kertaa myös olennaisin asia eli tuoksu todella miellyttävä. Kerrankin kaikki kärpäset yhdellä iskulla! Olihan se sitten sitä myötä selvää, että kassalle se oli kiikutettava. IMG_1555

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Elämäni biisit

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tätä postausideaa, mutta vasta nyt pääsen toteutusvaiheeseen asti. Tarkoitus olisi siis tarkastella muutamia mulle tärkeitä tai mun elämää koskettaneita kappaleita.
     Musiikki on mulle todella merkityksellinen asia, enkä voisi elää ilman sitä. Musiikki kuuluu mun elämässä autoiluun, täyttämään hiljaisuutta mun ollessa yksin kotona, meikkaamisen ja vaatekriisien taustalle, illanviettoihin sekä korostamaan erilaisia läpikäymiäni tunnetiloja. Paljon musiikkia kuuntelevana ihmisenä mulla on todella paljon lempparibiisejä, joista tykkään niiden sanoman tai sitten ihan vaan yleisen olemuksen ja niistä välittyvän fiiliksen takia. Tähän postaukseen yritin kuitenkin valita sellaisia kappaleita, jotka todella merkitsee mulle jotain ylitse muiden, ja joihin liittyy voimakkaita muistoja.

Elefantin paino - Ellinoora Tämä biisi meni tunteisiin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Itkin tätä kuunnellessa, sillä tässä kappaleessa tiivistyi kaikki se, mitä mä olisin halunnut sanoa mun äidille silloin, kun mun vanhempien ero oli vielä kipeimmillään meidän kaikkien mielessä. Itkin, koska kappaleen sanoma oli niin kaunis, mutta tunsin myös pettymystä itseeni, kun en ollut osannut olla äidin tukena paremmin. Nykyään tämä kappale herättää edelleen surunsekaisia tuntemuksia, mutta enemmän tällä kappaleella on minuun voimaannuttava vaikutus.

Angels are calling - Ari Koivunen Olin aikoinaan melkoinen Ari Koivusen fani, ja tämä kappale oli yksi suosikeistani hänen esikoislevyllään. Mieleen tämä kappale kuitenkin jäi, kun se silloin vuosia sitten alkoi soimaan auton radiossa meidän ollessa perheen kanssa matkalla katsomaan mummuani sairaalaan. Mummulla oli jokin aika sitten todettu syöpä, joka myöhempien tutkimusten mukaan oli levinnyt jo useampaankin paikkaan. Tämän kappaleen alkaessa soida autossa tuli minulle tunne, ettei mummu tule selviämään tästä sairaudesta. Vielä tänä päivänäkään en ole pystynyt kuuntelemaan kyseistä kappaletta vuodattamatta yhtäkään kyyneltä, ja aina sen soidessa muistelen mummua, enkä voi vieläkään hyväksyä sitä, että hän joutui lähtemään niin aikaisin.

Suojaan kaikelta - Lauri Tähkä & Elonkerjuu Mun veljien ja serkkupojan kanssa astuttiin suuriin saappaisiin, ja tekeydyttiin kyseiseksi bändiksi mun tädin ja hänen miehensä häiden ohjelmanumeroa varten. Solistina meidän kokoonpanossa toimi näiden nimenomaisten häiden sulhanen. Suojaan kaikelta raikasi niin että sitä ei unohda yleisö, mutta emme myöskään me esiintyjät itse. Niin paljon kuin tuo esiintyminen jännitti (olihan yleisössä muun muassa silloinen matematiikanopettajani), on se yksi hauskimmista ja ikimuistoisimmista hetkistä elämässäni. IMG_1046

Blaablaa - Antti Tuisku Suurena Antti Tuisku -fanina halusin tälle listalle jonkin hänen kappaleistaan. Moni niistä on minulle merkityksellinen ja rakas, mutta tämä yksi on ylitse muiden. Tämä on voimabiisi, joka vetää minut pinnalle epävarmuuksieni syövereistä. Tämä on se biisi, joka sai minut löytämään suuren palasen kauan kadoksissa ollutta itsevarmuuttani.
     Pienen kylän kasvattina sitä joutuu helposti silmätikuksi ja muiden arvostelun kohteeksi. Monesti vain, koska ihmisillä on tylsää, eivätkä he keksi mitään muiden ihmisten lynkkaamista kehittävämpää puuhaa. Tämän kappaleen avulla pääsin pois suojakuorestani ja uskallan olla täysin oma itseni, miettimättä muiden mielipiteitä. Ainakin suurimman osan aikaa. Koska loppujen lopuksi, kuinka paljon muutaman ihmisen mielipide sinusta vaikuttaa? Entäpä jos kaikki loput tästä ihmismassasta arvostavat sinua ja sitä että uskallat rokata omaa tyyliäsi rohkeasti täysin omana itsenäsi? Toisinaan tästä täytyy muistuttaa itseään, mutta uskokaa pois, sen tiedostaminen tekee elämästä monin verroin helpompaa ja nautittavampaa.

Beibi - Haloo Helsinki! Tämä biisi soi autossa, kun ajoimme pari vuotta takaperin keskustan rautatieasemalta Espooseen päin mun poikaystävän kanssa. Tuolloin hän oli siis minulle vain nettituttu, jota näin kasvotusten vasta toista kertaa elämässäni, mutta jota kohtaan hiljalleen olin huomannut tuntevani muutakin kuin vain kaverillisia tunteita. Joka kerta tämän biisin kuullessani muistan elävästi sen jännityksen mikä mulla oli ylipäätään tuosta koko tilanteesta ja edessä olevasta viikonlopusta, mutta myös siitä hullun kovasta vauhdista ja rajusta ajotyylistä. Muistan kuinka yitin salaa saada penkin laidoista tai ihan mistä tahansa kiinni, kun kiidettiin halki Helsingin keskustan omasta mielestäni aivan liian lujaa ja liian läheltä muiden kalliita autoja. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ajotyyli on edelleen sama, mutta olen kai jo niin tottunut siihen, ettei enää tarvitse roikkua pelkääjän kahvassa kiinni. Ainakaan ihan koko aikaa.

Eteen ja ylös - Elastinen Tätä kuunnellessani mulle tulee aina mun kaksosveli mieleen, ja ensimmäinen kerta kun tämän kappaleen kuulin, taisi olla juurikin hänen autonsa takapenkillä istuessa. Hän on se, joka pitää mut ajantasalla tämän hetken kuumimmista hiteistä ja etenkin uusista, vasta hiteiksi nousemassa olevista kipaleista. Hänen ansiostaan löysin myös tämän kyseisen kappaleen, josta on sanomansa takia tullut mulle todella tärkeä. Aikoinaan tuli luukutettua tätä todella paljon.
    Tähän biisiin liittyen muistuu mieleeni aina myös se ilta, kun oltiin Seinäjoella juhlistamassa mun kirjoitusten päättymistä ja muuten vaan viettämässä aikaa hyvällä porukalla. Jussi kertoi käyneensä toivomassa jotain biisiä mulle, mutta vaikka kuinka odoteltiin, ei tuo kappale alkanut soimaan. Onneksi ei lähdetty ennen pilkkua, sillä juuri ennen viimeistä hidasta tuo toivomusbiisi kajahti ilmoille. Yllätys yllätys, oli myös Jussi huomannut minun pitävän tästä biisistä, ja oli siksi toivonut juuri sitä. Ei sitä voi kuin hymyillä muistellessaan, kuinka me kahden mun elämän tärkeimmän miehen kanssa vedettiin laulaen ja tanssien tuo kappale niin, ettei muille tanssilattialla olleille jäänyt mitään epäselväksi.

My heart will go on - Celine Dion Mun läheiset tietää varmasti todella hyvin Titanic -elokuvan olevan mulle tärkeä. Se on tullut katsottua kymmeniä kertoja läpi, joka kerta enemmän tai vähemmän kyynelehtien. Siksi listalleni pääsee tottakai kyseisen elokuvan tunnuskappale. Sittemmin tätä on tullut tansittua baari-iltojen päätteeksi viimeisenä hitaana niin moneen otteeseen, että tästä on tullut myös yksi "meidän biiseistä".
IMG_1010
Mahdollisuus - Samuli Edelmann Tästä kappaleesta olen tainnut kertoa jo aikaisemminkin. Mulle ja äidille tärkeä biisi, joka yllättäen soitettiin myös mun ylioppilasjuhlassa keväällä 2015. Siinä oli tekeminen, ettei sotkisi tuona aamuna vaivalla väkerrettyjä silmämeikkejä.

Titanium - Sia Tykkään tämän kappaleen sanoituksesta, mutta listalle tämä on päässyt, sillä tämä tuo mieleeni muistoja yläasteaikaisesta kaveriporukastani. Meillä oli tapana kokoontua yökyläilemään yhden meidän porukan tytön kotiin, ja siellä sitten keksittiin aina kaikkea, enemmän tai vähemmän hullua ja hauskaa, tekemistä. Eräällä kerralla oli sitten vuorossa karaokelaulantaa, jossa tämä kappale vedettiin useampaan otteeseen. Tämähän ei siis ole helpoimmasta päästä biisejä laulaa, joten voitte vain kuvitella, mitä sulosointuja meidän tyttöporukasta lähti. Muttei tarkoitus ollutkaan laulaa kauniisti, vaan pitää hauskaa. Ja siinä me kyllä mielestäni onnistuttiin.

Fairytale gone bad - Sunrise Avenue Tämä on ihan mun suosikki jo vuosien takaa, nykyään kuitenkin eri syistä kuin alunperin. Pikkutyttönä ihastuin tähän biisiin lähinnä siksi, että kuuntelin sitä television musiikkikanavalta, ja siinä musiikkivideota katsellessani silmäni osuivat bändin melko mukavannäköiseen solistiin. Sitä toki tuo kyseinen solisti on tänäkin päivänä, mutta aikuistuttuani ja englantia opiskelleena ymmärsin vihdoin myös kappaleen sanoman.
    Kaikissa perheissä on omat ongelmansa, mutta kuulin yläasteaikoina mun kavereilta aina sitä, kuinka meillä on niin ihanan täydellinen perhe. Vanhemmat oli yhdessä, kiva omakotitalo, lapsina sekä tyttöjä että poikia. Oikea kiiltokuva. Ehkä se näyttikin siltä, ehkä se joskus jopa oli sitä. Mutta kun jokin nakertaa pikkuhiljaa sisältä, niin siitä jää lopulta jäljelle vain kuori, kulissit. Lopussa me oltiin kaikki ihan rikki, ja kyllähän se oli melkoinen fairytale gone bad. Enää en usko satuihin.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Katastrofin anatomia

Onko siellä ruudun toisella puolella henkilöitä, jotka ovat katsoneet tv-sarjaa nimeltä Katastrofin anatomia? Itse ajattelin nähdessäni kyseisen sarjan mainoksen ensimmäistä kertaa, että kylläpä vaikuttaa mielenkiintoiselta. En vedä takaisin tuota lausuntoa, sillä kyllä, onhan tuo ohjelma todella mielenkiintoinen kaikista esittelemistään kamalista tapahtumista huolimatta. Mielenkiintoista on kuitenkin myös se, että vaikka suurin osa ohjelmassa esitetyistä tapahtumista ja onnettomuuksista ei mitenkään henkilökohtaisesti ole koskettanut itseäni enkä niissä ole ollut osallisena, ovat ne sarjaa seuratessani yhtäkkiä koskettaneet todella syvästikin.
      Itse en mielelläni seuraa uutisia kuin sen verran, että olen ajankohtaisista asioista ja tapahtumista perillä. Toisaalta, koska minua ei oikeastaan kiinnosta, mutta enimmäkseen koska tiedän, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ja hirveyksiä, joille en vain yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Se, että jätän uutiset lukematta ei tietenkään poista noita kamalia tapahtumia maailmasta, mutta säästän itseäni mielipahalta ja avuttomuuden tunteelta tällä tavoin. Tämän takia moni ohjelmassa tarkkailun alla oleva onnettomuus on ollut itselleni vain etäisesti tuttu tai sellainen josta olen kyllä kuullut, mutta en ole sen syvemmin perehtynyt niihin aikanaan.
     Toisaalta se tuntuu jotenkin väärältä, että noita tapahtumia esitellään televisiossa kaikelle kansalle, ovathan ne varmasti monelle asianomaiselle edelleen kipeitä ja arkoja aiheita. Koska ohjelmassa kuitenkin on mukana monia näitä nimenomaisia onnettomuuksissa jollain tapaa osallisena olleita, olen itse yrittänyt ajatella asian niin, että tuosta ohjelmasta ja tapahtumien uudelleen purkamisesta on loppujen lopuksi ollut monelle näistä ihmisistä paljon apuakin. On lohduttavaa nähdä, että tällaisissa hirveissä tapahtumissa osallisena olleet ihmiset ovat niinkin rohkeita ja vahvoja, että pystyvät, uskaltavat ja ovat ennen kaikkea itse halunneet puhua näistä aiheista näin isolle yleisölle. IMG_1540
Itse henkilökohtaisesti pelkäsin eniten  katsoa Jokelan kouluammuskelusta kertovaa jaksoa. Se tietenkin kosketti aivan jokaista oppilasta ympäri Suomen, sillä sellaista ei meidän maassamme ollut ennen tapahtunut ja ensimmäistä kertaa kouluun yhdistettiin tylsyyden ja arkisuuden lisäksi myös pelon tuntemuksia ja ahdistusta. Itseäni tapaus liikutti kunnolla vasta kun sama tapahtui Kauhajoella, jossa itselleni tärkeä ihminen oli koulussa juurikin tuona hirvittävänä päivänä. Muistan, etten silloinkaan tainnut aivan loppuun asti ymmärtää asian vakavuutta. Toisaalta noita tapahtumia yritettiin kotipuolessa vähän piilotellakin minulta, sillä muistan tapauksen, kun olisin kovasti halunnut lukea Ilta-Sanomien aiheesta kirjoittaman pidemmän ja perusteellisemman jutun, mutta sain vain salaa sivusilmällä napattua lauseita ja kuvakaaviota sieltä täältä lehden kiertäessä aikuisten luettavana. Varmasti vain hyvä itseni kannalta, ja tänä päivänä kyllä ymmärrän todella hyvin miksi minua tällä tavoin suojeltiin perinpohjaiselta analyysiltä tuosta tapauksesta. Näilläkin ikävuosilla oli todella rankkaa katsoa tuota Jokelasta kertovaa jaksoa ja ymmärtää todella, millainen hätä ihmisillä tuolla koulussa on tuona päivänä ollut. Yrittää ymmärtää, että noidenkin ihmisten on ollut vain pakko palata tuohon kouluun ja yrittää jatkaa elämää. Ei kuten ennen, mutta kuitenkin jatkaa.

En ollut yllättynyt, että en saanut oikein nukuttua tuon Jokela- jakson jälkeen. Jäin kelaamaan noita tapahtumia mieleeni ja vaikka en voi sanoa pelänneeni, sillä edes minä en kuvitellut että tänne yhtäkkiä tulisi joku heilumaan aseen kanssa, niin olin todella ahdistunut. Mikä minut sitten yllätti, on se, että olen ahdistunut ja viettänyt unettomia öitä myös muiden jaksojen takia. Nyt päällimmäisenä mielessäni velloo kuva Oulun vauvasurmien häkkivarastoista. Tuo tapahtuma oli vielä yksi niistä, joista itselläni ei ollut mitään muistikuvaa, eikä siinä siksi ollut mitään henkilökohtaista.
     En ymmärrä, miksi juuri tuo tapaus jäi vaivaamaan. Kai se on vain tuon tapauksen kauheus ja se, että mitään selvää selitystä tuolle tapaukselle ei ollut. Se ahdistaa, kun jotain ei pysty ymmärtämään. Tiedättehän sen tunteen kun alatte miettiä avaruutta, sitä kuinka pitkälle se jatkuu ja mitä kaikkea siellä onkaan, ja sitten tulee ahdistus. Tuo tapahtuma sai aikaan saman reaktion. Vaikka kuinka yritin järkeillä ja ajatella, en kykene ymmärtämään, miksi tuollaista tapahtui. En tule koskaan ymmärtämään, ja se täytyy vain hyväksyä. IMG_1536
Moni varmaan miettii, että miksi tällainen ihminen edes katsoo kyseistä ohjelmaa, jos se aiheuttaa vaan ahdistusta. Uskokaa pois, olen itsekin miettinyt samaa moneen otteeseen, mutta en osaa vastata siihen. Ihminen vain on sellainen, haluaa taivastella tällaisia traagisia tapauksia ja puida niitä lajitovereidensa kanssa. Vaikka se saattaa kuulostaa tunkeilulta ja nenän työntämiseltä asioihin jotka eivät muille kuulu, on se kuitenkin aina ollut niin. Siksi näistä uutisoidaan ja kerrotaan ihmisille, koska ihminen on utelias. Toisaalta toivon myös, että ihmiset oppisivat näistä. Menisivät selvinä rattiin, hakisivat herkemmin apua mielenterveysongelmiin, turvautuisivat toisiin ihmisiin aseiden sijaan, ottaisivat huomioon muutkin kuin itsensä. Osoittaisivat rakkauttaan enemmän ja useammin. Rakkautta ei maailmassa voi koskaan olla liikaa.

(Kuvien pihlajat eivät liity juttuun.)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kirsikankukkia

IMG_1248 IMG_1272 IMG_1221
Jo parina keväänä olen suunnitellut lähteväni kuvaamaan kauniin vaaleanpunaisena kukkivia kirsikkapuita. Saamaton luonteeni on kuitenkin osoittautunut esteeksi näissä aikeissa, sillä aina kun olen vihdoin saanut aikaiseksi ulkoiluttaa itseni ja kamerani paikalle, ovat kukinnot olleet kaunis vaaleanpunainen muisto vain. Tästä ryhdistäytyneenä päätin, että tänä keväänä tallennan tuon kukkimisen kameran muistikortille, ja olinkin linssin kanssa paikalla heti, kun aloin havaita kyseisissä puissa keväänmerkkejä.

Onhan se myönnettävä, että etenkin näin blogimaailmassa tällaiset kuvat ovat jo aikamoinen klisee. Kuitenkin ihmiset jaksavat sekä ottaa että katsella kyseisiä kuvia vuodesta toiseen, ja onhan kaunis kuva aina ilo silmälle. En usko että kukaan lähtee kanssani väittelemään siitä, etteivätkö parhaimmillaan kukkivat kirsikkapuut olisi kaunis näky. IMG_1234 IMG_1275 IMG_1285 IMG_1292 IMG_1315 IMG_1259
Huomenna siirrytään kesäkuuhun, ja näin ollen kesä voi kai ihan virallisesti alkaa. Ihan vielä en aio itse kaivaa kaapista shortseja jalkaani, mutta joitain muita kesään kuuluvia asioita voisi kohta alkaa toteuttamaan. Sen suurempia kesäsuunnitelmia mulla ei oikeastaan vielä ole, mutta se ei huoleta mua ollenkaan. Yritän elää hetkessä ja kesästä nauttien. Ensimmäinen mieleeni tuleva toteuttamisen arvoinen kesäsuunnitelma tällä hetkellä olisi jäätelön ostaminen ja sen ulkona auringonpaisteessa syöminen. Tällaisista pienistä palasista on hyvä lähteä rakentamaan muistelemisen arvoista kesää 2017!