torstai 27. syyskuuta 2018

Muisto kesältä

IMG_0439 IMG_0453 IMG_0475 IMG_0472 IMG_0441 IMG_0492 IMG_0445 Ihan kesän alussa, samalla reissulla kun kiertelimme Tammisaaressa, poikkesimme myös Mustion linnan alueella. Jostain syystä unohdin kokonaan julkaista nämä kuvat, mutta mikäs sen parempaa kuin jakaa nämä nyt, ja muistella tuota lämpöä ja auringonpaistetta tällaisena kirpsakkana syyspäivänä. 

Tuo linnan alue on kyllä aina yhtä ihana kiertää. Tulee muistoja mieleen vuosien takaa. Tämä lapsekas mieli kaipaa edelleen peikkometsää. Ja ihan kuten silloin pienenä, lummepolulle en saanut tälläkään kertaa mennä. Silloin sen kielsi äiti, nyt poikaystävä, mutta syy on sama; se on kuulemma vaarallista. En ymmärrä, sehän on vain hauskaa kun reitti vähän keinahtelee siinä kulkiessa.

Kyllä kesän aikana tuli taas huomattua, kuinka mukavaa ihan oman kotimaankin sisällä on matkailla ja tutkia paikkoja.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Itseä etsimässä

IMG_1379 IMG_1330 IMG_1355 Vähän syystunnelmia kuvien kautta. Olin ajatellut kuviin hienoa syksyn lehtien väriloistoa, mutta ilmeisesti ainakin kyseisessä lokaatiossa oli sille liian aikaista. Eipä se loppujen lopuksi haitannut, sillä saatiin siitä huolimatta kiva tunnelma näihin kuviin. Mikä on suoranainen ihme, sillä itse en ole parhaimmillani kameran tuolla puolen, eikä poikaystävä sen takana, ainakaan henkilökuvauksessa. Tiimityöllä voittoon. IMG_1404 IMG_1336 IMG_1374 IMG_1469 Syksy on tuonut mukanaan tietoisuuden siitä, että kouluun hakeminen olisi taas ajankohtaista. Hakea mä aion, mutta aiemmat pettymykset kolkuttelevat takaraivossa. Täytyisi saada raavittua motivaation rippeitä kasaan, että olisi tälläkin kertaa edes jotain mahdollisuuksia. Vähän lohtua antaa se, että sattumalta koulutuksia erittäin avoimin mielin selaillessani löysin yhden paikan, joka jotenkin kolahti heti. Tuli semmonen kotoisa olo, että okei, tämä voisi olla se mitä mä oon yrittänyt löytää. Haku kyseiseen paikkaan on kuitenkin vasta keväällä, joten annan ajatuksen muhia sinne saakka, ja katsotaan mihin elämä tällä välin kuljettaa. IMG_1341 IMG_1419 IMG_1475 Koulupaikan ja ammatinvalinnan ohella on tullut mietittyä montaa muutakin suurempaa kysymystä, ja sitä, että kuka mä oikein olen ja minne olen menossa. Isoja kysymyksiähän ne on, eikä niihin todellakaan ole helppoa löytää vastauksia. Noiden asioiden kohtaaminen on toisaalta pelottavaa, mutta loppujen lopuksi olen kokenut sen myös helpottavana, että niitä on todella pysähtynyt miettimään. Enemmän tai vähemmän ne kuitenkin pyörivät taustameluna mielessä, mutta niiden kohtaaminen ja käsittely tekee niistä vähän pienemmän mörön.
      Monissa näissä asioissa vastaus ei ole tullut eteen heti, mutta olen työstänyt sitä sitten sen kautta, että mitä en ainakaan halua elämältä ja sen osa-alueilta. Siihen on jotenkin paljon helpompi vastata. Ja vaikkei kaikki vieläkään ole ihan selvää, niin en pelkää tulevaa tai muutosta niin paljon. Ymmärrän myös sen, että monesti muutoksen eteen on tehtävä itse töitä ja otettava se ratkaiseva askel, eikä jäädä toivomaan parasta tai odottaa muiden tekevän päätöksiä puolestani. Jotkut asiat tapahtuvat omalla painollaan kun on niiden aika, toisinaan on potkittava vauhtia itse, että pääsee sinne minne tahtoo. Lopulta elämän isot valinnat on vaan uskalluksesta kiinni. Mikä olisi pahinta, mitä voi tapahtua?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kattokruunun alla

IMG_1324 IMG_1315 IMG_1311 Syyskuun ensimmäinen on meidän vuosipäivä, tänä syksynä jo neljäs sellainen. Lähdettiin viettämään sitä Helsinkiin, illan suunnitelmista tietoisena vain poikaystäväni, jota olin pyytänyt keksimään meille jotain mukavaa, rentoa tekemistä.
     Illan ohjelma koostui lopulta herkkucapuccinoista, stand-upista, kuohuviinistä, hyvästä ruuasta ja leppoisasta kävelystä keskustassa. En ollenkaan moiti. Varsinkaan jälkiruokaa, josta sattuneesta syystä en ehtinyt ottaa kuvaa. IMG_1317 IMG_1328 IMG_1320

tiistai 28. elokuuta 2018

Cozy bedroom

IMG_1291 IMG_1298 IMG_1309 IMG_1301 IMG_1293 Makuuhuoneessa alkaa vihdoin olla kattolamppua myöden valmista. Nyt saa vaan olla ja nauttia.

Olen pitkästä aikaa taas päässyt lukemisen makuun. Toki se voi johtua siitä, että aloitin kirjalla, jonka haluaakin lukea loppuun. Tulee ihan mieleen ajat kun asuin vielä kotona. Oli ihanaa aina iltaisin ottaa se hetki ennen nukkumaanmenoa ihan vaan itselleen käpertyen sohvalle hyvän kirjan ja iltapalan pariin. Rauhoittaa huomattavasti enemmän kuin jonkun räiskintäohjelman katselu juuri ennen yöpuulle painumista.

Ihanaa, kun alkaa vihdoin tuntua syksyltä. Olen niin valmis villapaitoihin, kynttilöihin, syysväreihin ja teekuppi kädessä viltin alla makoiluun. IMG_1287

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesäillan hämärä

IMG_0506 IMG_0535 IMG_0522 IMG_0497 IMG_0542 IMG_0519       Yövyttiin heinäkuun alussa yksi yö vuokramökillä Powerpark-päivän päätteeksi. Huvipuistossa oli mukavaa, mutta eniten nautin hetkestä juuri ennen auringonlaskua. Kun tassuttelin paljain jaloin hammaspesulle ulkokautta kuljettavaan kylpyhuonetilaan, ulkona tuoksui raikkaalta sateen jälkeen, kasvit olivat sateen jälkeisen kasteen peitossa ja maisema näytti rauhoittavan hämyiseltä. Olin stressannut tuota reissuun lähtöä todella paljon, mutta näitä kuvia ottaessa tuli hetkeksi sellainen olo, että ehkä tämä olikin ihan hyvä juttu.

Pohjanmaan lakeuksissa vaan on sitä jotain. Joskus sitä häpesi, että on kotoisin keskeltä peltoja ja metsää, mutta elämä on opettanut olemaan siitä ihan todella ylpeä.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Surulapsi

IMG_0574 IMG_0615 IMG_0613 IMG_0582 IMG_0586 IMG_0603     Täytin pari viikkoa sitten 22 vuotta. Ajatuksena oli tehdä sellainen inspiroiva "22 asiaa jotka olen oppinut elämäni aikana"-postaus, koska niitä on ollut hauska lukea muidenkin blogeista. En kuitenkaan löytänyt fiilistä sellaisen kirjoittamiseen. En vaan saanut aikaiseksi, sitäkään.

     Moni muukin asia on viime aikoina jäänyt roikkumaan, koska en vain pysty, viitsi, jaksa tai halua. Toisena hetkenä olen täynnä tarmoa, touhuan ja saan aikaiseksi paljon, mutta toisinaan jään vaan sohvalle makaamaan. Vaikka haluaisin tehdä paljon, en vain saa itseäni ylös. Sitten tulevat itseinho ja syytökset; miten mä voin olla näin laiska, miksen mä edisty mun tekemisessä, ei musta ikinä voi tulla mitään tällä menolla, mä olen huono. Ja ahdistus; tässä mä vaan makaan pakoilemassa kaikkea sitä, mitä pitäisi juuri nyt olla tekemässä ja hoitamassa.
      Onko yhden hammaslääkäriajan varaaminen loppupeleissä niin vaikea homma? Ei, mutta se tuntuu siltä. Keksin tekosyitä, miksi en juuri tänään voi soittaa ja varata sitä aikaa, ja sitten se unohtuu kokonaan. Selitys voisi löytyä hammaslääkäripelosta ja osittain varmasti sitä onkin, mutta sama kaava toistuu kaikkien kivojenkin asioiden kohdalla. Kuinka vaikeaa voi olla sopia tapaamista kaverin kanssa, jota et ole nähnyt pitkään aikaan? Yllättävän, sillä en ole vieläkään kyennyt sopimaan mitään sitovaa. Pelottaa ajatus siitä, että kalenterissa on sovittuna jotain tietylle päivälle, jos se päivä onkin yksi niistä huonoista. Yksi niistä, kun en vain pääse sohvalta pois eikä mikään oikein huvita tai tunnu miltään. Se ei johdu siitä kaverista, jota todella haluaisin nähdä, vaan minusta itsestäni, mutta sitä on todella vaikea selittää sille toiselle. En halua tuottaa pettymystä ilmoittamalla tapaamispäivänä, etten pääsekään paikalle, sillä haluan vain hautautua omiin oloihini, enkä pysty juuri nyt kohtaamaan sosiaalisia tilanteita.
       Ihan yhtä vaikeaa sitä oli selittää lääkärille, kun ei sitä ahdistusta ulospäin huomaa. Kun menin sinne ja ilmoitin hymyillen, että on ollut vähän uupumuksen oireita ja ahdistuneisuutta, niin tajusin itsekin ettei tainnut nyt ihan mennä läpi. Eikä ilman enempää kertomusta mennytkään. Mutta sellainen mä olen, iloinen ja hymyilevä. Viime aikoina se ei vaan ole kummunnut ihan sisältä asti, ja olen siksi yrittänyt keskittyä enemmän itseeni. Siihen, mitä mä elämältä haluan. Ne ei ole mitään ihan helppoja pohdintoja, enkä ole niiden kanssa läheskään vielä valmis. Suunta on kuitenkin oikea.

      Palaan huomenna töihin parin viikon sairasloman jälkeen. Vähän jännittää, mutta toisaalta kiva saada jotain rutiinia elämään taas vaihteeksi.

      Yksi oppi elämästä tähän loppuun; vaikka ihminen hymyilee ja on reipas, voi hän silti kärsiä masennuksesta tai olla muuten allapäin. Joten muistakaa silloin tällöin kysyä läheisiltänne, jopa siltä kaikista iloisimmalta ja energisimmältä kaverilta, että mitä heille oikeasti kuuluu.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ihanan idyllinen Tammisaari

IMG_0320 IMG_0326 IMG_0355 IMG_0331 IMG_0383 IMG_0424 Tässä kuvapläjäys muutaman viikon takaiselta Tammisaaren vierailulta. Aika kului ihaillessa suloisia ja idyllisiä puutaloja sekä nauttiessa auringonpaisteesta. Kadut eivät vielä tuohon aikaan olleet täynnä kesälomailijoita ja muita turisteja, mutta muuten olosuhteet olivat kuin heinäkuun parhaimpina hellepäivinä. Erittäin onnistunut vapaapäivä siis. IMG_0372 IMG_0352 IMG_0335 IMG_0318 IMG_0364 IMG_0332 IMG_0387 IMG_0339 IMG_0381 IMG_0400 IMG_0429 IMG_0409 IMG_0399 IMG_0419 Juuri tällä hetkellä vietän myöskin vapaapäivää, valmistautuen hullun pitkään työputkeen. Viimeisen viikon aikana olen käynyt pääsykokeessa, tehnyt pari päivää töitä sekä viettänyt muutaman vapaapäivän vain yrittäen levätä ja keskittyä itseeni.

Löysin vihdoin mekon kesän juhliin (!!!!). Vaikka suunnittelemani budjetti vähän ylittyikin, niin alettiin olla siinä pisteessä, että jos jostain vain löytyy yksikin mekko joka voisi olla "se mekko", niin ostan sen maksoi mitä maksoi. Eikä onneksi maksanut edes paljon liikaa.

Ulkoillutkin olen jonkin verran, vaikka se nykyään tapahtuu entistä enemmän omalla vastuulla. Tuossa pihapiirissä asuvat lokit ovat nimittäin melkoisia leijonaemoja poikasiaan kohtaan, joten yksikään ihminen ei liiku tuossa pihassa niiden huomaamatta eikä saamatta ainakin yhtä kirkujaa niskaansa. Kiitän onneani että nuo sattuvat olemaan muuttolintuja, joten ehkä jossain vaiheessa syksyä uskallan taas poistua ulos ilman olan yli vilkuilua.