Vietettiin viikko Ruotsin mantereella ja voin kertoa että kyseisen viikon aikana tuli ainakin matkustettua autossa enemmän kuin laki sallii. Ei sillä, tulihan siinä sillä tavoin nähtyä mahdollisimman paljon eri paikkoja, mutta aina ei oikein huvittanut kömpiä auringon paahtaman auton takapenkille, vaikka siellä luojan kiitos ilmastointi olikin olemassa.
En oikein tiedä mitä mun pitäisi tuosta viikosta kertoa, nähtiin ja koettiin niin paljon ja yövyttiinkin jos jonkinmoisessa paikassa. Välillä ei edes tuntunut, että oltaisiin ollenkaan ulkomailla, mutta asia korjaantui heti kun piti asioida vaikkapa kaupassa ruotsin kielellä. En halua olla mitenkään rasistinen, mutta mä en vaan voi sietää sitä kieltä. Ennen kaikkea siksi, että vaikka paperille kirjoitettuna viesti olisi täysin selvä, niin jonkun suusta kuultuna se on sama kuin yrittäisit saada jonkin viestin irti koiran haukunnasta. Paitsi että koiran haukku on paljon selkeämpi viesti.
Asia josta haluaisin niin kovasti puhua, mutta jota kuvailemaan en löydä sanoja, on tuo Harry Potter-näyttely. Se ylitti niin odotukset ja ihan kuten kävi silloin sen Justin Bieberin keikan jälkeen, niin en ole oikein vielä edes sisäistänyt sitä että mä oikeasti näin sen kaiken. Kun joku kysyy, että minkälainen se nyt sitten oli, niin mä en osaa vastata oikeastaan yhtään mitään, mikä olisi lähelläkään totuutta. "Ilmeisesti se oli sitten ihan OK." Väärin. Se oli täydellisyyttä, mutta en vaan pysty kokoamaan sitä kaikkea sanamuotoon ilman räjähtämistä pieniksi kappaleiksi. En osaa selittää miten voin vieläkin olla täällä, vaikka kuolin onnesta siinä Kalkaroksen kaavun edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti