Kai se täytyy vihdoin uskoa, että talvi on lopullisesti takanapäin, kun kaltaiseni vilukissakin tarkenee jo ilman toppatakkia. Säiden lämmetessä oma pukeutumiseni helpottuu todenteolla, sillä vastapainoksi muutamalle yltiölämpimälle vaatekappaleelle joita on syksystä lähtien tullut suurkulutettua, tarkenen nyt pukea päälleni hieman jotain kevyempää. Talvella tuntui, ettei vaatekaapista löytynyt mitään muuta kuin kesähepeniä. Toivottavasti tuo tuntuma pitää paikkansa, ja pääsen taas monipuolisen pukeutumisen makuun sen sijaan, että muodostan muutamasta villapaidasta ja hupparista tylsän mutta lämpimän asukokonaisuuden.
Viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa visiitti Alavudelle. Sielläkin oli ilmat jo lämmenneet, ja näkyvissä oli monia kesän merkkejä. Käytiin tästä inspiroituneena ottamassa vähän kuvia meidän talon lähellä olevalla sillalla. Miten nostalginen fiilis tulikaan siitä kaikesta! Maisemista ja pikkuveljen kanssa kuvaamisesta. Pitkä matka ollaan tultu noista ajoista. Tätäkö se vanheneminen on, kun tuollaiset arkisetkin muistot saa ihmisen liikuttuneeseen tilaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti