Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Vihdoin sain tänne asti kuvaa tästä monen viikon takaisesta hetkellisen inspiraation tuloksesta. Olin jo kauan ajatellut piristäväni tuota tylsää kokonaan valkoista hupparia ja tällaista sitten syntyi kun yhdistettiin minut, kangastussit ja luova hetki. Itse tykkään tuosta tosi paljon (no okei huolimatta siitä, että musta tussi meinasi kuivua liiasta värittämisestä ja lopputulos näyttää hieman liikaa juuri siltä.. ehkä lisäilen väriä joskus kun intoa riittää) ja Hello Kittyhän ei ole koskaan mulle liian lapsellinen.
Ihanan piristävää huomata, miten ulkona alkaa päivä pitenemään ja on valoisaa vielä monta tuntia sen jälkeen, kun oon päässyt koulusta. Kevät meinasi jo melkein tulla kunnes.. satoi lunta. Aivan liikaa lunta. Huokaus.
Melkein jo sainkin tästä angstivapaan postauksen, onneksi tuo lumi kuitenkin on hyvä valittamisen aihe. Ihanaa olla näin positiivinen ihminen.
Kuten aina, syytän tästä lukiota ja sen aiheuttamaa stressiä ja väsymystä. Joskus mietin, miksi kummassa koskaan menin lukioon. Mitä hyviä puolia siinä on?
Saa päteä, kun ihmiset tekee yhdyssanavirheitä, eikä kukaan ihmettele tätä.
Muuta?
Enpä usko.
Tässäpä tämä toinen osa näitä kuvia. Kuinka sitä toivookaan näitä kuvia katsellessa, että olisi vieläkin tuolla! Se on vaan niin omanlaisensa maailma verrattuna näihin meidän tasaisiin peltoaukioihin täällä. Oispa kiva joskus nähdä nuo maisemat myös kesäaikaan.
Ainut asia mikä tuossa reissussa jäi harmittamaan, oli se, että tulin syöneeksi poronkäristystä vain kerran koko viikon aikana. Sad, isn't it?
Kuinkas moni katsoi eilen Emma-gaalaa? Minä manasin kovaan ääneen kaikki J. Karjalaisen voitot ja korvat vuosi verta, kun sen astellessa lavalle noutamaan pystiä taustalla soi Mennyt mies. Kiljuin ja pompin veljen facepalmatessa vieressä aina kun ruutuun pamahti Robin tai Isac. Ei pieni fangirling koskaan tee pahaa, eihän?
Ja vaikka koskaan en ole Jenni Vartiaisesta liiemmin pitänyt, niin kyllä pitää todella tunteeton ihminen olla, jos ei se sen esitys liikuttanut millään tavalla. Kylmät väreet meni, vau!
Ja tuskin tarvitsee edes mainita, mitä mieltä olin Robinin ja Cheekin yhteisesiintymisestä. Kyllähän sen kaikki näki, että se lava oli jopa kirjaimellisesti liekeissä. Huh!
Noniin, täällä taas! Ihan huikee hiihtolomaviikko takana, tosin takanapäin on jo myös yksi vähemmän huikee kouluviikko. Kuitenkin palataan vielä siihen lomaan ja pohjoisemmille leveysasteille.
Viikon aikana tuli lasketeltua sen verran, että en pysynyt enää laskuissa omissa enkä muiden kaatumisissa. Ihan hassua miten mun laskettelutaidot on ehtineet ruostua vuoden aikana, pitäisi varmaan käydä rinteessä enemmän. Harmi ettei siihen kuitenkaan ole mahdollisuutta. No kuitenkin, koettiin ne viralliset rinteet liian haastaviksi ja siellä metsän puolella sitten viiletettiin menemään sellasia kinttupolkuja pitkin, oli kyllä kivaa. Tosin en tunnusta kiljuneeni missään vaiheessa. En myöskään tunnista itseäni tapauksesta, jossa laskija kaatuu eikä meinaa päästä enää millään suksilleen, kun naurattaa niin paljon.
Kun rinteet oli kaluttu läpi, oli viikon ohjelmassa moottorikelkkailua, jääkartingia ja toinen toistaan parempia ravintoloita. Torstaina liottiin kylpylässä sellaiset vaivaiset viisi tuntia. Olisin voinut jäädä vielä kauemmaksikin, mutta muu porukka esitti vastalauseensa menemällä jo saunan kautta pukemaan. Ihan törkeen hieno ja kiva kylpylä, kannattaa piipahtaa, jos sillä suunnalla sattuu piipahtamaan.
Paikanpäällä tuntui siltä, että enhän mä ole kuvannut juuri yhtään. Kuitenkin noita kuvia on jostain ihmeen syystä vielä niinkin paljon, että taidan laittaa tämän Levi-postauksen kahteen osaan, ettei tule jo yliannostusta näistä kuvista. Loput tulossa siis toisella kertaa.
Koeviikko taas kerran kahlattu läpi ja ainakin nyt tähän mennessä palautettujen kokeiden perusteella ihan kunnialla mä siitä suoriuduin, vaikka paniikki ja turhautuminen onkin niitä kaikkein osuvimpia kuvauksia kuluneen viikon suhteen. Tosin matikan koetta en ole vielä saanut takaisin, että se siitä kunnialla suoriutumisesta sitten. Mistä tulikin mieleen etten ole vielä tehnyt tämän päiväisiä matikanläksyjä. Tässä olisi vielä jokunen muukin homma tehtävänä vielä tämän illan aikana, että taidan laittaa vähän vauhtia tämän postauksen tekoon.
Matkalaukku on jo yli puolillaan täynnä, mutta mun pakkauslistassa on vielä monta asiaa vailla 'check'-merkintää. Nelli pitäisi hoitaa siihen malliin, että se olisi lähdössä hiihtolomareissulle mun tädin luo. Kameran akku pitäisi ladata. Lisäksi musta tuntuu, että saan käydä vielä moneen kertaan läpi kaikki matkatavarani ja tarkistaa, että siellä varmasti on kaikki mitä pitääkin. Olin mä lähdössä mihin tahansa, pakkaaminen on aina yhtä raivostuttavaa puuhaa. Etenkin, kun poikkeuksetta unohdan aina jonkun asian kotiin, vaikka kuinka luulen varautuneeni kaikkeen. Onkohan se tällä kertaa hiusharja vai kenties puhelimen laturi?
Noniin, listatessani nuo kaikki vielä tekemättömät hommat tuli sellainen olo, että josko tästä hoitamaan niitä, ettei ihan aamuun asti menisi, kun huomenna kuitenkin on vielä koulupäivä.
Oikein kivaa lomaa teille kaikille joilla se alkaa huomenna ja te joilla se on nyt, niin nauttikaa vielä viimeisistä päivistä! Palailen viikon päästä ja toivottavasti kera ison kasan kuvia.
Onko muuten muita menossa Leville tai jonnekin muualle Lappiin viettämään lomaa? :-)
Koska koeviikko on taas erittäin kriittisesti päällä ja aika ei riitä mihinkään, niin jottei tämä blogi jäisi ihan heitteille, niin ajattelin laittaa pitkästä aikaa pystyyn Linkitä blogisi -skaban. Kaikki blogit on tervetulleita, mutta toivon erityisesti, että jos teillä ihanat lukijani on omia blogeja, niin kävisin katsomassa niitä enemmän kuin mielelläni. Paljon kaikkia ihania blogeja tulemaan vaan!
Sanotaan, että aikaa on vaikka pari viikkoa, eli 1.3. asti. Teen muutamasta mun lempparista sitten erillisen postauksen kunhan ehdin. :-)
Miksi viikot alkaa kulua normaalia nopeammin aina koeviikon kynnyksellä? Yhtenä päivänä ajattelen, että mulla on vielä pari viikkoa aikaa lukea kokeisiin ja valmistella hitaasti mutta varmasti valmistuvaa kurssikansiota. Toisena päivänä huomaan, että lukuaikaa on enää vain pari päivää ja mitä mä olen tehnyt niillä viikoilla, kun ei vielä ollut kiire lukemaan? Oon lukenut Liekehtivää pikaria, pelannut Canducrushia, koska "mulla ei ole ollut muuta tekemistä", istunut apsilla tyytyväisenä ateria edessäni ja odotellut elokuvateatterin aukeavan, jotta pääsen näkemään jo näkemäni leffan uudestaan. Ei mulla ollut muutakaan, joten miksipä ei? Niimpä.
Ihanaa, että hiihtoloma on jo niin lähellä. Pääsen pois näistä maisemista hetkeksi ja toivon, että kauan kadoksissa ollut kuvausinto löytyy siltä reissulta. Edes sen viikon ajaksi. Toivon myös törmääväni lumeen, jonka mielentila on tasapainossa. Täälläpäin raukka ei tiedä olisiko se vai eikö olisi. Kiva päästä myös verestämään muistoja laskettelumonoilla kävelemisen haastavuudesta.
Jos joku etsii hyvää luettavaa, eikä ole vielä lukenut yllä näkyvää kirjaa, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan tuon. Itse luin jokunen aika sitten ja tykkäsin kovasti. Vaikka kirjasta huumoria löytyykin, niin ei ole kyseessä mikään kevytmielinen huumoripläjäys. Eikä mikään lastensatu.
Vaikka alussa lukeminen meinasi tihkaista, kun kaiholla katselin Potterien pinoa mun pöydällä, niin lopulta kun kunnolla pääsin lukemisen makuun, niin eipä siihen montaa päivää sitten mennytkään. Vie mukanaan ihan täysin.