tiistai 27. helmikuuta 2018

Polar Night Light Festival

IMG_0008 IMG_0030 IMG_0005 IMG_0013 IMG_0059 IMG_0014 IMG_0064 IMG_0055 IMG_0024 Saavuin Rukalle juuri sopivasti näkemään Polar Night Light Festivalin viimeisenä iltanaan, ja oli kyllä upeita valoja. Pakkasesta ja hyytävästä tuulesta huolimatta olihan tuota valoshow'ta pakko lähteä kuvaamaan, ja kyllähän sieltä muutama kiva kuva tallentui muistikortille.

Sormet valokuvaamisesta kohmeisina ja muutenkin kauttaaltaan hytisten olikin kiva siirtyä ulkoa Kotipizzan lämpöön.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Life update

IMG_0084 Pitkästä aikaa täällä! Pari viikkoa sitten ajattelin, että seuraava postaus tulee olemaan selonteko Rukan reissusta upeiden maisemakuvien kera, mutta niin isoja muutoksia suunnitelmiin on tullut tässä välissä, että käydään sen sijaan vähän läpi niitä.

Muutama viikko takaperin lensin tosiaan ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella (still alive!!), kohteena Kuusamo, jossa oli tarkoitus viettää viikon loma sukulaisporukalla. Näin myös tehtiin ja kyllä täytyy sanoa, että päivät vieri yllättävän äkkiä ohi tuolla talven ihmemaassa. Tuosta matkasta lisää sitten myöhemmin, kun olen saanut käytyä läpi reissun kuvasaldon kokonaisuudessaan.

Rukalta kotiinpäin ajellessa Jussi ilmoitti, että oltiin saatu opiskelijakämppätarjous. Siinä vaiheessa ajatus muutosta oli jotenkin todella kaukainen, mutta kuinkas kävikään. Tämän nykyisen asunnon omistaja kertoi jo jonkun aikaa harkinneensa myymistä, ja me saatiin kuin tilauksesta asuntotarjous juuri oikeaan saumaan, joten mitään asuntokriisiä ei päässyt syntymään. Tai no, voihan tätä muuttoakin eräänlaiseksi kriisiksi sanoa. Muuttolaatikkoa siellä täällä, stressi tavaramäärästä joka vielä odottaa kaapeissa pakkaamistaan ja vuorokaudessa kesken loppuvat tunnit. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä, niin ne ovat muutkin tehneet.
      Jännittävän tästä muutosta tekee se, ettei me olla vieläkään nähty meidän tulevaa asuntoa muuten kuin pohjapiirroksena. Kuun vaihteessa saadaan avaimet, ja päästään vihdoin näkemään, että mihin sitä on oikein lupauduttu. Ulkoapäin talo ja sen pihapiiri ainakin näytti kivoilta, mutta saa nähdä mitä on sisällä.
      Ollaan kyllä molemmat ihan innoissaan tästä muutosta. Päästään näkemään uusia maisemia ja sisustamaan uutta kämppää. Kuitenkin melko haikeaa jättää tämä asunto taakseen, koska tämä on kuitenkin se paikka mistä kaikki alkoi. Niin paljon muistoja. En onneksi vielä ihan kunnolla kaikesta pakkaamisesta huolimatta ole tajunnut, että sitä oikeasti ollaan tästä lähdössä. Voin kuitenkin melkein luvata, että kun viimeistä kertaa astun tuon kynnyksen yli, niin itkuhan siinä pääsee.

Muuton, töiden ja ihan perus arjen pyörittämisen keskellä on ollut vaikea löytää aikaa ehtiä blogin pariin, mutta yritän raivata  aikaa tälle, ainakin viimeistään sitten muuttohässäkän jälkeen. Tässä nyt tämmöinen päivitys siihen, mitä mun elämässä tapahtuu just nyt. Palataan sitten ensi kerralla niiden upeiden Rukan maisemien kera, sillä niitä riittää.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 1. helmikuuta 2018

Uusi sohvapöytä

IMG_2806 IMG_2815 Täydellisen sohvapöydän metsästys on vihdoin saatu päätökseen. Monta tuloksetonta kierrosta monessa eri kalusteliikkeessä se vaati. Mutta kuten se monessa muussakin asiassa tässä elämässä menee, niin täydellinen yksilö löytyi vasta kun lakattiin etsimästä.

Tämä pöytä on juuri sen tyylinen, mihin suuntaan haluaisin viedä meidän asunnon sisustusta muutenkin. Tyylikäs, mutta maanläheinen. Moderni, muttei liian. Materiaalina puu, joka tuo lämpöä ja kodikkuutta.
     Meidän asunto on kuitenkin jokaiselta huoneeltaan niin hankalan mallinen, ettei tässä oikein sisustamisen makuun pääse ollenkaan. Jokainen huonekalu on juuri täsmälleen siinä missä on, sillä niitä ei yksinkertaisesti saa järjestettyä mitenkään muuten. Ainakaan siten, että lopputulos olisi yhtä käytännöllinen, kuin se nyt näillä sijoillaan on. No, ainakin on jotain mistä lähteä liikkeelle sitten, kun paremman mallinen asunto ehkä joskus löytyy.
IMG_2812 Oltiin kaivattu olohuoneeseen jo pidemmän aikaa pienempää ja käytännöllisempää sohvapöytää. Meidän asunnon rajallisen koon vuoksi on meillä melko maltillisen kokoinen sohva, jonka kanssa vanha sohvapöytä ei vain kyennyt yhteistyöhön. Sohvalle ei mahtunut kulkemaan kummaltakaan puolen pöytää lyömättä vähintään varpaitaan sen jalkoihin. Itse olin jo oppinut käyttäytymään rauhallisesti tuon pöydän läheisyydessä, mutta poikaystävä murjoi siihen harva se päivä milloin varpaansa ja milloin polvensa. Ei mitään kaunista kuultavaa.

Kolmisen viikkoa odoteltiin, ja nyt seisoo uusi sohvapöytä olohuoneessa. Jo parin päivän jälkeen voi sanoa, että tuo palvelee meidän tarpeita paljon paremmin kuin vanha. Ei ole tarvinnut kärsiä vihlovista varpaista ja onhan tuo ulkonäöltäänkin edeltäjäänsä kauniimpi. Nautin. IMG_2832 IMG_2839

torstai 25. tammikuuta 2018

Beautiful lights

IMG_2741 IMG_2767 IMG_2782 IMG_2793 IMG_2765 IMG_2740 IMG_2781 IMG_2772 Jouluvaloissa vaan on sitä jotain. Huolimatta siitä, että joulu on jo ohi. Huolimatta kylmyydestä, vesisateesta ja pimeydestä, nuo valot tuovat pienen ripauksen lämpöä Helsingin viimaisille kaduille ja toivottavasti myös ihmisten mieliin.

Niin kaunista.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kahvilla

Ihan hassua, että pari vuotta sitten en juonut ollenkaan kahvia. Pidin kyllä sen tuoksusta ja mausta esimerkiksi karkeissa tai leivonnaisissa, mutta itse kahvia en saanut millään kurkustani alas. Ensimmäinen tosissaan tehty yritys oppia juomaan kahvia oli muistaakseni lukion viimeisenä vuonna jollakin koeviikolla, kun tuntui ettei energiaa meinannut riittää ollenkaan omasta takaa. Se oli myös ensimmäinen kerta ikinä, kun keitin itse kahvia kahvinkeittimellä, mikä saattoikin olla syy siihen, että tuo kahvinjuontikokeilu jäi tasan siihen yhteen kertaan.
     Noihin aikoihin tuli vietettyä todella paljon aikaa täällä Espoossa poikaystävän luona, ja minua tottakai kierrätettiin jos missäkin kyläilyillä niin sukulaisten kuin kavereidenkin luona. Pakkohan siinä oli opetella juomaan kahvia edes sen verran, että sai vierailulla sen kupillisen sisuksiinsa mukisematta. Tosiasia kun vaan on, että kylään on paljon helpompi mennä kahvinjuojana kuin hankalana asiakkaana, jolle täytyy yrittää keksiä jotain muuta tarjottavaa. Itse olin aina ihan todella okei senkin kanssa, että sain kahvin sijaan lasillisen vettä kun muuta ei ollut tarjolla. Mitä en kestänyt, oli se tuskainen ilme meitä kestitsevien ihmisten kasvoilla, kun heitä selkeästi hermostutti, ettei kahvin sijaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hanavesi. IMG_2794 Vähitellen kahvinjuonnista alkoi muodostua lähes päivittäinen tapa. Vaikka en vieläkään ole aivan varma pidänkö ihan tavallisen kahvin mausta, niin kahvihetkistä on muodostunut ihan mun päivien lempparihetkiä. Jotenkin se on vaan tosi rentouttavaa nauttia kupillinen kahvia ja ehkäpä jotain hyvää sen kaverina, ja parasta on, jos sen kahvin saa nauttia hyvässä seurassa höpötellen.
      Oon kuitenkin huomannut, että vaikka olisin yksinkin, niin sen kahvikupillisen nauttiminen on sellainen rauhoittumisen ja rentoutumisen hetki. Myös töissä kahvia juodessa on tuo sama fiilis, ja niin kiireisiä kuin meidän vuorot välillä osaa olla, niin se on jo ihme. Vaikka aina siinä on se riski, että asiakas tulee töissä keskeyttämään mun kahvihetken, niin jotenkin se lämmin kuppi kädessä työtkin tuntuu edes hetken vähemmän ahdistavilta ja stressaavilta. IMG_2797 IMG_2799 Kuvat on lauantailta, kun käytiin Jussin kanssa nauttimassa cappuccinot ja pala kinuskikakkua Fazerilla. Kaikille herkkusuille vinkkinä, tuo kakku todella oli sitä mitä lupasi. Kinuskia, ja vielä vähän lisää kinuskia.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Kiila Food & Bar

Vietettiin viime lauantaina pitkästä aikaa treffi-iltaa Jussin kanssa. Tällä kertaa iltaan kuului ensin ruokaa ravintola Kiilassa, minkä jälkeen oli hetken aikaa käveltävä Helsingin kaduilla jouluvaloja ihastellen, jotta jaksettiin cappuccinot ja kinuskikakkua Fazerilla.  Oltiin sen verran ajoissa liikkeellä, että ilta jatkui vielä kotiinpäästyä hyvän elokuvan ja viskilasillisten äärellä. IMG_2739 IMG_2716 IMG_2703 IMG_2732 Olin tarkoituksella varannut pöydän vähän hienommasta paikasta ihan jo vaihtelunkin vuoksi, mutta myös siksi, ettei oikein kunnolla olla ehditty juhlistaa Jussin kouluunpääsyä. Itse en ollut kyseisessä ravintolassa ennen käynyt, mutta Jussi oli kehunut paikkaa ja se sijaitsi keskustassa sopivan kävelymatkan päässä, joten se sopi meille oikein hyvin.

Kiila osoittautuikin oikein nappivalinnaksi joka suhteessa. Paikka oli oikein tunnelmallinen, ruoka oli hyvää ja erityiskiitos henkilökunnalle, joka oli oikein mukavaa ja ammattitaitoista. Monesti ruokalistaa lukiessa löytyy se yksi hyvä annos, jonka lopulta tilaat, mutta tuolla kyllä iski todellinen valinnanvaikeus. Listalta löytyi niin monta herkulliselta kuulostavaa annosta, ettei auta kuin palata toistekin syömään, jotta saa maistettua niitä kaikkia. IMG_2691 IMG_2733 IMG_2736 IMG_2725 IMG_2720 Voin kyllä todella lämpimästi suositella Kiilaa treffipaikaksi. Erillinen baaripuoli vaikutti myös todella sopivalta esimerkiksi, jos lähdetään kaveriporukalla lasilliselle tai toisellekin. Baarin puolella tarjoiltiin myös burgereita, jotka nekään eivät kuulostaneet ollenkaan hassummilta, joten täytyy joku kerta laittaa testiin nekin. IMG_2714 IMG_2723

lauantai 30. joulukuuta 2017

Minun jouluni

IMG_2618 IMG_2450 IMG_2656 IMG_2625 Vielä ennen uuden vuoden alkua palataan hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Lähdin joulunviettoon kotikotiini Alavudelle paria päivää ennen aattoa. Omassa kotona kun täytyi laittaa kaikki valmiiksi ennen lähtöä, niin oli mukavaa, että joulupuuhastelua sai jatkaa sitten myös kotikotona yhdessä perheen kanssa. Aattoon valmistauduttiin tekemällä viimeiset lahjaostokset, paistamalla pipareita ja koristelemalla kuusta. IMG_2483 IMG_2630 IMG_2682 IMG_2661 IMG_2642 Nuorempana minulla oli tapana herätä todella aikaisin aattoaamuna, mutta parina viime vuonna olen antanut itseni hiukan joustaa siitä. Ehdin silti saada aivan sopivan annoksen Joulupukin kuumaalinjaa ja mikä tärkeintä, olin kuitenkin jalkeilla paljon ennen Lumiukon alkua. Joulurauhanjulistus otettiin vastaan riisipuuroa samalla nauttien.

Perinteisten aamutouhujen jälkeen oli aika siirtyä mummolaan joulusaunaan. Ennen ruokapöytään siirtymistä oli hyvää aikaa katsoa Joulupukki ja noitarumpu. Siinä vaan on kerta toisensa jälkeen oikeanlaista tunnelmaa ja jouluntaikaa!
      Joulupöydässä yksi jos toinenkin teki santsikierroksen, minkä jälkeen oli aika vyöryä olohuoneeseen odottamaan joulupukkia. Lahjojen jaon ja avaamisen jälkeen tuossa olohuoneessa ei ollut enää tietoakaan siellä tehdystä joulusiivouksesta, mutta joulupukin käynnin jälkeinen kaaos laskettakoon sekin jo muodostuneeksi perinteeksi.
      Itse en edes muistanut kirjoittaa joulupukille listaa, mutta sain siitä huolimatta kääriä paketeista esiin toinen toistaan mukavampia lahjoja. Monta tarpeellista ja käytännöllistä lahjaa, kiitos niistä asianomaisille! Omien pakettien sijaan odotin ja jännitin enemmän sitä, ovatko itse antamani lahjat osuneet yhtä nappiin kuin olin kuvitellut. Kai se on yksi merkki aikuistumisesta, kun lahjojen antaminen alkaa tuottaa enemmän iloa, kuin niiden saaminen. IMG_2669 IMG_2509 IMG_2674 IMG_2485 Joulupäivänä käytiin syömässä mun isän luona, minkä jälkeen siirryttiin takaisin äitin luo mitäs muutakaan kuin syömään. On myönnettävä, että kyllä meidän joulut ainakin painottuu pitkälle tuohon syömiseen, mutta toisaalta en valita. Kerran vuodessahan se joulu vaan on, kyllä sinne salille ja lenkkipolulle ehtii sitten myöhemminkin.

Tapaninpäivänä matkustimme takaisin Espooseen vain ehtiäksemme jälleen kerran joulupöytään. Vielä se maistui, mutta siinä pöydässä totesin jälleen saman kuin edeltävinäkin vuosina; mieluummin syön kolme päivää putkeen kinkkua, kuin kosken yhteenkään silliin. Sanokaa joulukalaihmiset mitä sanotte, mutta kyllä se kinkku on se juttu.

Ei auta, noin vaan on joulu ohi tältä vuodelta. Tsempit muillekin jouluihmisille, kyllä se seuraava joulu on täällä ennen kuin huomataankaan. Sitä ennen koitetaan nauttia ja ottaa ilo irti kaikista muista hyvistä jutuista elämässä. Paljon on vielä edessä.

New year, new me. Niinhän ne sanoo. Mutta mitä jos just sä tekisit ihan todella alkavasta vuodesta just sun vuoden? Mä aion ainakin yrittää, kuka on mukana?

2018, mä olen valmis.