Vietettiin viikko Ruotsin mantereella ja voin kertoa että kyseisen viikon aikana tuli ainakin matkustettua autossa enemmän kuin laki sallii. Ei sillä, tulihan siinä sillä tavoin nähtyä mahdollisimman paljon eri paikkoja, mutta aina ei oikein huvittanut kömpiä auringon paahtaman auton takapenkille, vaikka siellä luojan kiitos ilmastointi olikin olemassa.
En oikein tiedä mitä mun pitäisi tuosta viikosta kertoa, nähtiin ja koettiin niin paljon ja yövyttiinkin jos jonkinmoisessa paikassa. Välillä ei edes tuntunut, että oltaisiin ollenkaan ulkomailla, mutta asia korjaantui heti kun piti asioida vaikkapa kaupassa ruotsin kielellä. En halua olla mitenkään rasistinen, mutta mä en vaan voi sietää sitä kieltä. Ennen kaikkea siksi, että vaikka paperille kirjoitettuna viesti olisi täysin selvä, niin jonkun suusta kuultuna se on sama kuin yrittäisit saada jonkin viestin irti koiran haukunnasta. Paitsi että koiran haukku on paljon selkeämpi viesti.
Asia josta haluaisin niin kovasti puhua, mutta jota kuvailemaan en löydä sanoja, on tuo Harry Potter-näyttely. Se ylitti niin odotukset ja ihan kuten kävi silloin sen Justin Bieberin keikan jälkeen, niin en ole oikein vielä edes sisäistänyt sitä että mä oikeasti näin sen kaiken. Kun joku kysyy, että minkälainen se nyt sitten oli, niin mä en osaa vastata oikeastaan yhtään mitään, mikä olisi lähelläkään totuutta. "Ilmeisesti se oli sitten ihan OK." Väärin. Se oli täydellisyyttä, mutta en vaan pysty kokoamaan sitä kaikkea sanamuotoon ilman räjähtämistä pieniksi kappaleiksi. En osaa selittää miten voin vieläkin olla täällä, vaikka kuolin onnesta siinä Kalkaroksen kaavun edessä.
I'm back! Sunnuntaiaamuna rantauduttiin takaisin Turun satamaan väsyneinä, mutta silti hyvillä mielin takana olevaa reissua muistellen. Ajeltiin porukoitten kanssa kotiin ja oltiin perillä siihen aikaan kun mulla on yleensä tapana herätä näin kesälomalla.. :-D Onneksi kuitenkin oltiin ajoissa kotona, koska tajusin vasta siinä keittiön pöydän ääressä lukiessani lehteä kun en muutakaan osannut tehdä, että mullahan on sittenkin mahdollisuus päästä näkemään Isac Elliotia Tuuriin. Olin vähän katkerana lähtenyt reissuun sen takia, että tulisin missaamaan tuon tilaisuuden, mutta mitä vielä, siellä oltiin. Ja huudettiin. Taputettiin. Laulettiin äänemme käheäksi. Ja voisin väittää että muutama muukin mun lisäksi kuoli onnesta sillä hetkellä kun tuo poika astui lavalle. Mä en todellakaan tiedä mitä mun olisi pitänyt tehdä, itkeä vai nauraa vai jotain muuta, kun toinen on niin suloinen, että tekisi mieli halata lujaa eikä koskaan päästää irti.
Kuten huomaatte, en oikein vieläkään osaa kasata ajatuksiani tuon keikan suhteen. Se oli vaan niin T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä! <3 Ja mä en edes olisi sanonut itseäni kovaksi faniksi, mutta tähän on taas tultu. Mun uusi poikaystävä part 31218920833223542400.
En jaksanut vielä alkaa muokkaamaan noita Ruotsin kuvia, mutta reissupostausta on tulossa heti kun saan aikaiseksi. Nyt lähden takaisin jonnekkin korpeen mökille hyttysten ja takuuvarmasti metsikössä hyökkäykseen valmistautuvien käärmeiden armoille. Vielä on kesää jäljellä, nauttikaa! :-)
Viimeinen blogipäivitys ennen kuin vaihdetaan maisemaa Suomen rajojen läntiselle puolelle. Vaikka olenkin ollut kuulemassa monta selvitystä siitä, mitä kaikkea meidän reissu tulee sisältämään, niin en ole vieläkään ihan perillä mitä kaikkea tasan tarkkaan tullaan kokemaan. Ehkei kukaan muukaan ole ihan varma. Oikeastaan ihan kivaa, ettei olekaan tarkkaa aikataulua.
Mitä nyt olen saanut irti, niin ainakin ajatus tunturihotellista kuulostaa hienolta. Jotenkin mieleen piirtyy kuva paikasta, jossa on kauniit näkymät, uskomattoman upeita auringonlaskuja ja -nousuja ja minä seurassani koko kameralaukun sisältöni. Toivotaan, etten pety pahasti.
Onko teillä ikinä vaikeuksia pakkaamisen aloittamisessa, jos olisi tarkoitus lähteä johonkin? Mulla on, eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Mä en vaan jaksaisi millään ja ahdistaa se järkyttävän iso aivotyöskentelyn määrä mikä tarvitaan sen asian miettimiseen, että mitä kaikkea sitä tosiaan tulee reissussa tarvitsemaan. Mitä jos sukat kastuu? Okei otan muutaman parin varalle. Entä jos onkin kylmä? Taidan pakata mukaan pari villapaitaa T-paitojen lisäksi. Mitä jos kaikki ei mahdu matkalaukkuun? Pakkaan sittenkin kolme matkalaukkua. "Auto alkaa olla täynnä, tarttetko ihan välttämättä kaikki kolme matkalaukkua mukaan?" Alan karsimaan jotain pois ja yhtäkkiä mulla onkin neljä täyteen ahdettua matkalaukkua. Näin.
Oon mä nyt sentään jo hiukan valmistautunut matkaa varten, nimittäin puhelimeen on ladattu paljon musiikkia automatkoja varten. Jes, olen valmis lähtöön.
Tässä joitakin viime aikojen shoppailuja. Villiinnyin eilen ihan totaalisesti Keskisellä sovittamaan vaatteita, kun aikaa kerran oli, ja vastoin kaikkia odotuksia mukaan lähti kuin lähtikin jotain. Elokuvia lähti mukaan tuolla reissulla viisi, mukaanlukien Nälkäpelin kakkososa. Sitä onnesta halkeilun määrää, kun eilen pidin leffaillan sen parissa. Itkemistä ei tarvitse varmaan edes mainita, kyllä te tiedätte.
Hassua, että kun olen jo kauan aikaa sitten luovuttanut uusien farkkushortsien metsästämisen, niin eilen kun edes ajatellut siihen suuntaan, niin täydelliset yksilöt oli yhtäkkiä roikkumassa rekissä siinä mun silmien edessä. Olin varautunut maksamaan niistä kolmekymppiä, mutta ei menty edes yli kahdenkymmenen euron! Voisko paremmin käydä? Mikä parasta, olivat myös päällä just semmoset kuin pitääkin. Happy!
Kävelin sattumalta jonkun pöydän ohi, missä myytiin halvalla toppeja ja koska tuo väri oli aivan ihana, niin päätin huvin vuoksi sovittaa sitäkin. Se ei oikein ollut mitenkään päin mun päälle istuva, mutta näin mielessäni parannellun ja hieman tuunatun kuvan kyseisestä vaatekappaleesta ja päätin kotiuttaa sen. Hyvä päätös, koska pienen saksimisen jälkeen oon aivan rakastunut tuohon toppiin.
Ulkona koko päivän paistanut aurinko kuvaa todella hyvin mun tän päivän fiiliksiä. En edes tiedä miksi olen ollut niin hyvällä tuulella koko päivän, mutta vaihteeksi kivaa näinkin.