maanantai 30. kesäkuuta 2014

#teampeeta

005 011 020

     Mulla on joku taipumus hinautua kaikkien muiden jäljessä, kun kyse on jostain massailmiöstä. Luin Harry Potterit paljon myöhemmin kuin muut saman ikäiset ja vasta toisella lukemiskerralla jotain naksahti päässä. Joskus kuuntelin Justin Bieberin Babya jokseenkin huvittuneena, mutta siitä jonkin ajan päästä jotain loksahti paikoilleen ja nyt mun huone on täynnä JB-julisteita, mä nukun JB-lakanoissa ja suihkun jälkeen kääriydyn JB-pyyhkeeseen. Ja nyt jotain on taas mennyt pieleen. Tai oikein, ihan miten vaan.
     Luin Nälkäpelit joskus silloin kun missään ei puhuttu muusta kuin niistä. Tykkäsin, se oli mun mielestä ihan jees lukemista, mutta mulle ei koskaan ihan täysin auennut miksi niitä oli niin paljon hehkutettu. No, nyt pitkän ajan päästä, kun päätin pitää jonkinlaisen vieroitushoitojakson Pottereista, ajattelin lukea Nälkäpelit uudestaan. Tällä kertaa alkuperäiskielellä, kun siihen kerran mahdollisuus meidän kirjastossa on. Se on oikeastaan aika huvittavaa kun tajuaa, ettei voi lopettaa lukemista. Se kun tajuaa, että haluaisi mennä naimisiin fiktiivisen henkilön kanssa. Ensin rakastuin kirjan kuvailemaan Peetaan, mutta eipä tee tiukkaa katsella tuota valkokankaan versiotakaan. Muita kohtalontovereita?

Kuvista voisi melkein päätellä, että mulla on jonkin asteinen pakkomielle pinkkiin väriin. Tuskin sentään.

      Hmm, tämän postauksen pointti oli vissiin avautua kaikista mun riippuvuuksista ja taipumuksesta totaaliseen sekoamiseen, jos tykkään jostain asiasta yhtä paljon kuin syömisestä. Turha kai mun on luvata tasokkaampia päivityksiä, kun näistä kuitenkin aina tulee, no, just tälläsiä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

29062014

021 036 cats 046 030 039 043 028

      Näiden kuvien perusteella saattaa näyttää oikein kesäiseltä ja aurinkoiselta, mutta se on harhakuva. Tai kyllä, aurinko paistoi ja tämän viikonlopun aikana on ollut välillä jopa oikeasti lämmin, mutta siihen se sitten on aika lailla jäänytkin. Mun matkakuume on kasvanut laittoman suureksi ja huolimatta siitä, että pian ollaan lähdössä rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin käymään, niin en usko että siellä sen enempää tarvitaan aurinkorasvaa kuin täälläkään. Nyt pitäisi päästä johonkin oikein lämpöiseen kohteeseen. Ja äkkiä.
      Perjantaina ja lauantaina oli täällä meidän pikkukylässä jokakesäinen markkinatapahtuma Ryskööt ja siellä tuli kulutettua valtaosa päivästä. Erilaisia kojuja oli vaikka kuinka paljon, mutta minä tein ostoksia vain yhdessä. Hattarakiintiö on ainakin tälle viikolle täynnä, metrilakuihin oon vasta pääsemässä käsiksi. Onnellinen lapsi.
      Tulevalle viikolle toivoisin kunnon auringonottosäätä ja motivaatiota saada itseni taas pitkästä aikaa kiinni liikunnan ihmeelliseen maailmaan. Tälle päivälle toivoisin taikasauvaa, jolla saisin mun sekasorron vallassa olevan huoneeni järjestykseen muutamassa sekunnissa. Kiitos.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kesärenkaat

057 018 051 006 002 045 027 014 060 039 025
 
      Skippaan suosiolla kaikki anteeksipyytelyt siitä, että viime postauksesta on vierähtänyt niin pitkä tovi. Tätä seuraavan selostuksen jälkeen se on nimittäin aika selvää, miksi en ole ehtinyt päivittää tänne mitään.

      Huolimatta siitä että se varmaan olisi jo aika aiheellista ja että kaikki muut tuntuu jo hikoilevan koulukirjojen ääressä niin ei, minä en ole vielä evääni väräyttänyt yo-kirjoituksiin lukemisen suhteen. Ehtiihän sitä. Hehheh, katsellaan sitten kun kesäloman lopulla tulen avautumaan tänne siitä, kuinka en ole saanut yhtään mitään aikaan ja paniikki yltyy sietämättömäksi.
       Kouluhermoilujen sijaan olen pitänyt meidän huushollia pystyssä, kun molemmat vanhemmat on vielä jonkin aikaa töissä ennen niiden loman alkua. Siinä sivussa olen puunannut myös tädin apuna niiden kämppää ja ollut 'lapsenvahtina' itseni pituiselle serkkupojalle Etelä-Suomen suunnalla. Sillä reissulla tuli käytyä moikkaamassa Cheekkiä ynnä muita Kaisaniemessä huonosta kelistä huolimatta ja sen jälkeen nautittua maailman parasta pastaa Vapianossa. Eipä voi Myllyn paras rakettispagetista puhua samana päivänä, hah. Junalla tuli reissattua jos johonkin päin ja se on kyllä ehdottomasti mun lempparitapa matkustaa. 
       Sieltä kotiuduttuani oli sitten vuorossa juhannussiivoukset, jotka nekin jäi mun kontolle. Menin pikku hiljaa huoneita läpi viikon aikana ja ihan hienosti siitä selviydyin, voittajafiilis. Tosin ne siivoukset näyttää jo olleen ja menneen. Tyypillistä.
        Juhannusaattoa vietettiin tuttuun tapaan mummolassa saunan, grillailun ja juhannuskisojen merkeissä. Oli ihan huippu hauskaa jälleen kerran, ensi vuotta odotellessa. Pesäpalloa pelattiin yömyöhään asti, verenmaku suussa tietenkin.
         Eilen istuttiin kavereiden kanssa ABC:llä, kuten kaikki todelliset kovikset tekee. Hurja meno tuolla keskustassa, kun mitään muuta paikkaa ei ollut mihin mennä. No, en valita, kyllähän se hamppariateria ja pehmis maistui.
         Tämä päivä on mennyt lähinnä tietokoneella roikkuessa, koska oon harjoitellut teoriakoetta varten, joka on huomenna. Jännittää. Tänä yönä varmaan painajaisissa kummittelee lause: "Kokeesi on....hylätty."

Ehkäpä yritän taas kerran ryhdistäytyä ja saada vähän useammin päivitettyä tätä blogia. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Green

009 021 056 051 yellow 053 045 028 044
     Taisin edellisessä postauksessa mainita jotain mun ihastuksesta kukkia kohtaan. Ja tässä näette, etten valehdellut yhtään ainakaan mitä tulee kukkien kuvaamiseen. Ihanaa kun on kesä!

perjantai 30. toukokuuta 2014

30 faktaa bloggaajasta

       Mun mielestä on tosi kiva, kun bloggaajat joskus tekee tällasia "faktoja itsestä"-tyylisiä postauksia, sillä on kiva tietää millainen ihminen siellä ruudun toisella puolella kirjoittaa. Kaikille on nähtävissä, jos bloggaaja esimerkiksi on todella muotitietoinen, mutta kuinka moni tietää kyseisen henkilön pelkäävän hiljaa mielessään kolmatta maailmansotaa? Tuskin yhtä moni.

       Koska mitään tätä syrjäyttävää kuningasideaa ei ole uuden postauksen suhteen pääkoppaani ilmaantunut, niin päätin nyt toteuttaa tämän faktoja itsestäni-postauksen. Opitte tuntemaan mut paremmin ja tulette entistä vahvemmin siihen uskoon, että mä tosiaan olen ihan pimeä.

Ja tästä lähtee, än yy tee nyt!

1. Inhoan suolakurkkuja. En voi sietää niiden hajua ja puistattaa ajatuskin niiden mausta. Mulla on sellainen mielikuva, että pienenä oon niitä pystynyt syömään, mutta enää ei tulisi mieleenkään. Terveisiä vaan kaikille jotka on bongannut mut kaivamasta suolakurkkuja pois hampparin välistä.

2. Pelkään pimeää. Muistan joskus ajatelleeni, että kuka idiootti oikeesti pelkää pimeetä, mutta niin vain minäkin liityin heihin. Tuskin mä mitään mörköjä säikyn niinkun jotkut pikkulapset, mutta mun laukkaava mielikuvitus + pimeys ei anna kovin hyvää tulosta.

3. En tykkää käyttää aurinkolaseja. Siksikin, kun ne saa mun nenän näyttämään vielä kaksin verroin suuremmalta kuin normaalisti, mutta ennen  kaikkea siksi, että ne on niin ahdistavat. Ihan kuin mussa olisi jotain ylimääräistä. En pysty toimimaan kunnolla, kun näkökenttä ei ole samalla lailla täysin avoin kuin ilman laseja.

4. Rakastan kukkia. Niiden värejä, tuoksuja ja kuvaamista. Kaikkea.

5. Oon todellinen kotihiiri. Mä viihdyn oikein hyvin kotona villasukat jalassa jonkun hyvän elokuvan ääressä. En edes osaa kuvitella itseäni ihmisenä, joka on koko ajan menossa johonkin suuntaan tai etsimässä viikonloppua varten uusia bilevaatteita.

6. Mua ahdistaa, jos joku mulle vieras ihminen tuijottaa mua kun mä syön. Ei sillä oikeasti mitään väliä ole, jos joku salaatinlehti jää vahingossa suupieleen roikkumaan, mutta silti.

7. Mun on pakko aina laulaa biisien mukana. Jos kuulen tutun biisin, alan vähintään liikutella suutani laulun sanojen tahtiin. On todella tuskaa kuulla tuttu kappale paikassa, jossa en kehtaa noin tehdä. En vaan ymmärrä miten päin siinä pitäisi olla, kun kuuntelee musiikkia ihan tuppisuuna. Ei siitä saa samalla tavalla fiilistä, kuin eläytymällä ja laulamalla mukana.

030
8. Ajattelen välillä englanniksi ja käyn itseni kanssa pitkiäkin keskusteluja kyseisellä kielellä. Nämä keskustelut käsittelee usein jotain aivan tyhjänpäiväistä ja käyn niitä useimmiten ollessani yksin saunassa tai iltaisin ennen nukkumaanmenoa.Viime aikoina olen huomannut ajattelevani yllättävän sujuvasti myös ruotsin kielellä. Uskottelen itselleni olevani ihan täysjärkinen ja pitäväni näin vain yllä kielitaitoani.

9. Oon ihan sietämätön vilukissa. Villasukat on käytössä niin talvella kuin kesälläkin.

10. En uskalla roikottaa mun kättä enkä jalkaa sängynlaidan yli, koska olen täysin vakuuttunut, että joku tarraa niihin kiinni ja kiskoo mut väkisin sängyn alle. Kuinkakohan suuri on todennäköisyys, että näin tulee tapahtumaan? :-D En uskalla silti, piste.

11. En tykkää kuulakärkikynällä kirjoittamisesta. Niistä ei koskaan tule väriä niin hyvin, että tekstistä saisi yhtä nättiä kuin lyijykynällä.

12. Rakastan ulkoilman tuoksua sateen jälkeen.

13. Oon tosi huono pitämään minkäänlaista päiväkirjaa, vaikka mun mielestä olisi tosi ihanaa lukea niitä sitten myöhemmin. Mulla tosin on nyt kesken yksi "päiväkirja", jossa kuitenkin on aina välillä suunnilleen yhtä pitkiä taukoja  kuin täällä blogin puolella. Jotain luettavaa kuitenkin sitten vanhemmalle minulle.

14. Mun lempinumero on nelonen. En tiedä millä perusteella, mutta pienestä asti se vaan on ollut näin.

15. En hirveästi välitä talvesta, mutta rakastan joulua niin paljon, etten osaa päättää kumpi on mun lempivuodenaika; kesä vai joulu?

16. Vaikka sitä ei ehkä päälle päin katsottuna uskoisi, niin mä olen välillä tosi impulsiivinen ihminen. Teen monesti tunteen vallassa jotain, mitä hetkeä myöhemmin kadun täysillä. Joskus mä vielä naureskelin sille, kun mun veli paisko matikankirjaa seinään kun sille alkoi riittää sitä lajia, mutta nyt mä tiedän täsmälleen, että joskus vain tulee pakottava tarve tehdä niin. Jossain kohtaa vaan menee raja.

cats

17. Mulla on tosi vaivaantunut olo, jos joku kehuu mua jostakin. Siis sehän on aivan ihanaa kuulla jos on tehnyt jotain oikein tai hyvin, mutta kun en vaan tiedä mitä siihen pitäisi vastata. Jos joku kehuu mun paitaa, niin mä en voi sanoa että "joo mä tiedän, eikö ookkiin ihana paita!", koska se on liian itserakasta. Jos vastaan että "no kiitos, eihän tää nyt mikään kummonen, alesta löysin..", niin a) mä valehtelen, koska oikeasti tykkään siitä paidasta jos olen sen vaivautunut ostamaan ja b) tämän seurauksena toinen alkaa inttämään että kyllä on nätti paita, ei tarvitse yhtään olla vaatimaton ja siihen pitäisi sitten keksiä uusi vastaus. Pelkkä "kiitos" taas on yksin vähän tylsä. Huokaus.

18. Mä en tykkää tehdä asioita toisten käskemänä. Mä voin tyhjätä ja täyttää tiskikoneen, jos mä olen itse päättänyt tehdä niin, mutta jos mua on käsketty tekemään se, niin motivaatio yhtä kuin nollaantuu.

19. Yöperhoset ja sokeritoukat saa mut hyppimään ympäri taloa ja kokemaan kylmiä väreitä, inhosta.

20. Jos edellisessä kodassa mainittujen eliöiden lisäksi jokin muu asia saa mut yhtä lähelle oksentamista, niin se on sellainen hetki kun mä avaan ketsuppipulloa ja se korkki on jo ennestään ihan ketsupissa ja sitten sitä ketsuppia osuu mun käsiin. Olen sitten ihan vakavissani. Mun pitää pakottaa itseni kävelemään käsienpesualtaalle ja ajatella koko ajan sitä päämäärää, että ihan kohta mä saan sen ällöttävän aineen pois mun kädeltä. Sanokaa etten ole ainut, jolla on ketsuppifobia?

21. En tykkää siitä, että joku tulee herättämään mut. Herään mieluummin itse herätyskellon sulosointuihin.

22. Järsin ihoa mun kynsien ympäriltä aina kun olen hermostunut tai tylsistynyt. Paha tapa, josta en pääse eroon.

23. En liiemmin pidä suklaasta. Olen viime aikoina oppinut syömään sitä jonkun verran ja joistakin laaduista oikeasti voin sanoa jopa tykkääväni, mutta en silti pystyisi syömään päivän aikana kuin korkeintaan yhden rivin levystä. Kaikki suklaakakut ja muut suklaaleivokset saavat multa lähes poikkeuksetta kieltävän vastauksen.

24. Haluaisin osata tanssia balettia. Se vaan on niin kaunista!

25. Käytän todella harvoin meikkiä, koska olen liian laiska meikkaamaan joka päivä ja koska olen myös todella huono siinä hommassa. Mieluummin näytän kohtuullisen normaalilta ilman meikkiä, kuin aivan järkyttävältä epäonnistuneessa meikissä.

029

26. Inhoan suihkussa käymistä ilman saunaa. En pysty keskittymään siinä mihinkään muuhun kuin hengissä selviytymiseen siitä kylmyydestä. En uskalla edes kuvitella, millaista olisi ollut pulikoida Atlantin valtameressä eräänä huhtikuisena yönä.

27. Haaveilen salaa hattaranvaaleanpunaisista hiuksista. Tiedostan toki, ettei ne todennäköisesti sopisi mulle sitten yhtään, mutta saahan sitä haaveilla. 

28. Jätän asioita monesti viime tippaan. Kun jollekin koulutehtävälle annetaan palautuspäivä, niin palautan sen tasan tuona päivänä ja olen tehnyt sen edellisenä iltana. Näin se aina menee, vaikka heti tehtävän saatuani ajattelen että nyt teenkin tämän heti pois alta. Se innostus ehtii sitten hiipua koulupäivän loppuun mennessä.

29. En tykkää muiden näkevän ottamiani kuvia muokkaamattomina. Joskus ajattelin, että kuvien muokkaaminen on vähän kuin huijaamista, mutta nykyään olen aika lailla päinvastaista mieltä. Tosi harvat kuvat on heti ottamisen jälkeen mestariteoksia, mutta jo pienikin ehostus voi tehdä niistä sellaisia. 

30. Kotona ollessani juon mieluiten muovisista mukeista. En tiedä johtuuko se pelosta, että hyvällä tuurillani pudotan ei muovisen mukin joka hajoaa tuhannen päreiksi vai siitä, että olen vaan edelleen niin lapsi, että muovimuki on paras vaihtoehto. Miten vain, muovimuki on se omin mulle. 

Siinä olisi mun 30 faktaa, kaikki enemmän tai vähemmän turhia. 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Feels like summer

058 cats 057 068 072 064 071 Mulla oli uskomattoman mahtava ja helpottunut fiilis tänään, kun palautin psykan kokeen ja astuin ulos luokasta tietäen, että mulla on jäljellä yksi ainut koulupäivä ja lisäksi huominen kuviksen kaksoistunti. Ei enää yhtään ainutta koetta tällä lukukaudella. Ei viime hetkellä uuden jakson kirjojen tilaamista, eikä liian vaikeita matikan läksyjä. Kesäloma on ihan viittä vaille täällä, enkä usko että se voisi olla tervetulleempi.
Sää tosin ei näytä juuri nyt kovin mieltähivelevän kesäiseltä, niin tai no, näyttää nimenomaan Suomen kesältä. Tai talvelta. Mennä nyt sanomaan mikä vuodenaika on, kun ei tiedä sataako huomenna taivaan täydeltä lunta vai polttaako aurinko ihon karrelle. 

    Oli miten oli, niin nämä viikonloppuiset kuvat lämmittävät ainakin mun mieltä, enkä puhu nyt vaan tuosta auringonpaisteesta. Juhlittiin mun tädin valmistumista ja sää oli hyvä, tarjoilu parempi ja seura kaikkein paras. Ensimmäinen kerta tälle kesälle mökkisaunalla, mutta uimaan ei tarjettu vielä kukaan (tai uskallettu, mikäli joku muistaa mun maininneen eräistä räpyläjalkaisista, jotka ei tietoisesti harjoitelleet selkäuintia siellä montussa..). 

    Jokohan taas pian alkaa ukkostaa? Uhkaavasti näyttää siltä, joten taidan sammuttaa koneen, ettei se räjähdä mun silmille. Tosin eipä se haitannut eilistä jääkiekon katseluakaan tuollainen pikku ukkonen. Ennemminkin siinä räjähti kirosanavarasto kuin telkkari. Mutta en avaudu aiheesta sen enempää, kyllä me kaikki tiedetään minkä värisiä raitoja oli päällä sen ottelun epäreiluimmilla osanottajilla. Hopeaa tuli ja on se nyt parempi kuin pronssi. Hyvä pojat! 

perjantai 16. toukokuuta 2014