tiistai 30. toukokuuta 2017

Tarkenee

IMG_1518
Kai se täytyy vihdoin uskoa, että talvi on lopullisesti takanapäin, kun kaltaiseni vilukissakin tarkenee jo ilman toppatakkia. Säiden lämmetessä oma pukeutumiseni helpottuu todenteolla, sillä vastapainoksi muutamalle yltiölämpimälle vaatekappaleelle joita on syksystä lähtien tullut suurkulutettua, tarkenen nyt pukea päälleni hieman jotain kevyempää. Talvella tuntui, ettei vaatekaapista löytynyt mitään muuta kuin kesähepeniä. Toivottavasti tuo tuntuma pitää paikkansa, ja pääsen taas monipuolisen pukeutumisen makuun sen sijaan, että muodostan muutamasta villapaidasta ja hupparista tylsän mutta lämpimän asukokonaisuuden.

Viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa visiitti Alavudelle. Sielläkin oli ilmat jo lämmenneet, ja näkyvissä oli monia kesän merkkejä. Käytiin tästä inspiroituneena ottamassa vähän kuvia meidän talon lähellä olevalla sillalla. Miten nostalginen fiilis tulikaan siitä kaikesta! Maisemista ja pikkuveljen kanssa kuvaamisesta. Pitkä matka ollaan tultu noista ajoista. Tätäkö se vanheneminen on, kun tuollaiset arkisetkin muistot saa ihmisen liikuttuneeseen tilaan?

tiistai 23. toukokuuta 2017

Lily

IMG_1189 IMG_1211 IMG_1183 IMG_1208
Mä en totisesti ole mikään viherpeukalo, eikä kasvit yleensä kukoista täydessä loistossaan ollessaan mun hoidossa. Kuitenkin tykkään todella paljon erilaisista kukista ja viherkasveista. Ne tuovat väriä ja elämää sisustukseen. Tuohan se myös kivaa haastetta arkeen, kun koittaa pitää hengissä kaikki hankkimansa kasvit. Viimeisimpänä hankintana meillä on nyt parvekepöydällä tällainen lilja. Saa nähdä kauanko se mun käsittelyssä kestää. Ainakin parhaillaan se kukkii oikeinkin iloisesti, joten kai mä jotain olen onnistunut tekemään oikein.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Home sweet home

IMG_1135
Koti on siellä missä sydän on. Niin laimealta kuin tuo lause osaakin kuulostaa, on siinä kuitenkin sanomaa.

Itse olen kahden kodin ristitulessa. Toisaalla se koti on kokonainen kaupunki ja siellä asuvat ihmiset, toisaalla taas yksi asunto, jota saan asuttaa rakastamani ihmisen kanssa. Hassua, miten yksi rakas ihminen voi saada jonkun paikan tuntumaan kodilta. Vaikka kaikki muu ympärillä on entiseen verrattuna erilaista ja vierasta, saa tuo yksi ihminen silti tehtyä oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Siitä kiitos hänelle. <3
    Olen siinä suhteessa onnekas, että minulla on tuolla toisaalla monta ihmistä, joiden luo olen tervetullut ja joiden luona tunnen oloni kotoisaksi. Luulin, että paikka jota loppuelämäni kutsun the kodiksi, on se sininen talo, jossa niin monta vuotta elämästäni vartuin. Kuitenkaan, en koe enää oloani samaksi siellä. Kun kotiin tultaessa tuntee olonsa vieraaksi ja jännittyneeksi, tuo paikka ei enää ole sitä, mitä se joskus oli. Se on surullista ja haikeaa, mutta onhan mulla kuitenkin todella monta hyvää muistoa matkassani tuolta ajalta. Kun jotain vanhaa jättää taakse, löytää edestään jotain uutta. Tässä tapauksessa uuden sellaisen paikan, jossa voin näyttää niin rumalta ja kotoisalta kuin tahdon, enkä tunne häpeää tai kiusallisuutta siitä.
     Toisaalta kaipaan välillä takaisin maaseudulle, ja miksipä en, kun siellä minut ottaisi ilomielin vastaan niin monta läheistä ihmistä. Ei minua täällä pidättelekään kuin yksi ihminen, mutta sen lisäksi minulla on täällä koti. Koti, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja. Vaikka ollaan laitettu asuntoa uusiksi eikä tämä ole enää täysin samanlainen kuin silloin alussa, on tämä kuitenkin se paikka, mistä kaikki lähti. Paikka, jossa me vietettiin meidän suhteen alkuajat, ja jonne mä aina kaipasin silloin, kun en täällä ollut. Onhan tämä tietenkin vain asunto, mutta voi niidenkin kanssa syntyä tunnesiteitä. Tuntui lähes pettämiseltä, että edes käytiin katsomassa uutta asuntoa, sillä vaikka uusi koti antaakin aina uusia mahdollisuuksia, en olisi ehkä ollut valmis vielä luopumaan tästä hyvien muistojen täyttämästä nykyisestä kodistamme.

Erityisesti nyt töissä ollessa kodin merkitys on korostunut. En voi sanoin kuvailla, miten tervetullut näky tuo meidän asunnon ovi on joka kerta, kun raahaudun rankan työpäivän jälkeen kotiin. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tietää, että saa ainakin hetken ottaa rennosti ja olla täysin sitä mitä on. IMG_1136
Koti on mulle turvapaikka, jossa voin olla täysin oma itseni. En sano, että teeskentelisin tai esittäisin olevani muuta kuin olen aina kotoa lähtiessäni. Enemmänkin kyse on siitä, että introvertin luonteeni takia en pysty tai uskalla olla vieraampien ihmisten kanssa niin avoin ja kovaääninen persoona, mitä kotioloissa tuttujen ihmisten, etenkin poikaystävän, läsnäollessa olen. Kotona pääsen rauhoittumaan, ja saan tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
    Asiakaspalvelutyö vaatii sitä, että iloisen ja positiivisen minän täytyy olla läsnä, vaikka sitten vähän hampaita kiristellen. On ihanaa, kun kotona voin olla vapaasti ja näyttää tunteeni jos siltä tuntuu. Ei tietenkään niin, että kippaan kaikki töissä patoamani negatiiviset tuntemukset poikaystävän niskaan, mutta että voin olla hymyilemättä, sulkeutua ja vaikka itkeä, jos siltä tuntuu. Ilman, että tarvitsee pelätä negatiivistä asiakaspalautetta. Sen sijaan minut otetaan kainaloon ja rakastetaan taas paremmalla tuulelle.

Jokaisella tulisi olla paikka, jota kutsua kodikseen. Paikka, jonne voi aina mennä pelkäämättä arvostelua tai tuomitsemista. Paikka, jossa voi kokea itsensä arvostetuksi ja parhaaksi versioksi itsestään.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mother's Day

IMG_1099
Näin ensialkuun, oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää jokaiselle äidille! Vaikka äitienpäivä, kuten muun muassa ystävänpäiväkin, kuuluisi mielestäni olla ihan joka päivä, on tämä päivä nostettu kalenteriin virallisena äitien juhlapäivänä. Joten jos se arjen keskellä välillä unohtuu, niin vähintään tänä päivänä tulisi jokaisen äidin olla ylpeä itsestään. Äidin rooli ei todellakaan ole helppo. Kuitenkin jokaisen äidin tulisi edes näin kerran vuodessa muistuttaa itseään siitä, että on suoriutunut tuosta roolista oikein hyvin. Vaikeuksista huolimatta äidit jaksavat rakastaa lapsiaan. He auttavat ja neuvovat silloin, kun heidän lapsensa sitä pyytää tai tarvitsee. He ovat tukena ja turvana lapsilleen, aina. He ovat todellisia supernaisia!

Itselleni yksi vaikeimmista asioista kotoa poismuuttamisessa, ja ennen kaikkea kauas kotipaikkakunnalta muuttamisessa oli se, että jouduin kauas äidistäni. Äiti oli kuitenkin aina se, jolle pystyin puhumaan ja jonka seurassa oli hyvä olla. Teki pahaa kun näki, miten koville oma lähtöni otti myös äidille. En vieläkään pysty kuuntelemaan Samuli Edelmannin Mahdollisuus -kappaletta herkistymättä, sillä äiti kertoi kuunnelleensa sitä joskus itkien autossa aamulla töihin ajaessaan, juuri vähän ennen minun muuttoani. Enkä ihmettele, sillä sanoja tarkemmin kuunnellessa, osuvat ne todella nappiin silloista tilannetta ajatellessa.
      Kuitenkin mulla on todella hyvä mieli siitä, että meidän välit äidin kanssa ovat edelleen samanlaiset. Äidin luona käyminen on tuntuu aina todella kotoisalta ja rennolta. On ihanaa, kun äidin kanssa voi edelleen puhua kaikesta, vaikeistakin asioista. Aluksi kotoa lähteminen takaisin tänne omaan kotiin ei tuntunut niin vaikealta, mutta täytyy myöntää, että kerta kerralta on vaikeampaa pidätellä kyyneliä ja pysyä vahvana lähtöhalien aikana. Eikä sillä, että minut olisi opetettu olemaan vahva tai sanottu ettei saisi itkeä, mutta teen lähtemisestä itselleni helpomman, jos en liikaa ajattele tai päästä kyyneliä valumaan. Siitä ei nimittäin tulisi loppua millään, jos se kerran alkaisi.
     Tuntuu vähän jopa etuoikeutetulta, että itsellä on niin hyvät ja läheiset välit oman äidin kanssa. Maailmassa on kuitenkin niin monia lapsia, jotka ovat huonoissa väleissä äitiensä kanssa. Se on tottakai lapselle vaikeaa, mutta erityisesti se raastaa niitä äitejä, jotka haluaisivat lapsistaan läheisempiä, mutteivat syystä tai toisesta koskaan saavuta sellaista pistettä.
     Saan olla todella kiitollinen omasta ihanasta äidistäni. Vaikka pienenä häntä välillä häpesi ja ärsytti toden teolla, kun äiti käski tekemään jotain kotitöitä kesken jonkun paljon tärkeämmän tekemisen, on hän kuitenkin todella rakas. Vasta näin aikuisella iällä sitä oikeasti oppii arvostamaan omaa äitiään ja kaikkea, mitä hän on minun vuokseni tehnyt. Ihanaa, että juuri mulla on maailman paras äiti! <3

Yritin etsiä yhtä todella ihanaa kuvaa äidistäni, jonka muistan ottaneeni vuosia sitten, mutta en löytänyt sitä. Täytyy siis tyytyä kliseiseen kukkakuvaan. Toisaalta, liittyy sekin onneksi aiheeseen siten, että juuri tuollainen sininen sattuu olemaan äitini lempiväri.

torstai 11. toukokuuta 2017

Täydellisen käytännöllistä

IMG_1146 IMG_1147
Mulla on jo pitkään ollut hankintalistalla uudet urheiluliivit. Ei siksi, että edellisissä olisi mitään vikaa, mutta koska ne kahdet mitkä omistan, ovat jatkuvasti joko päällä tai pesussa. Käytän kyseisiä liivejä urheillessa, mutta viime aikoina olen todennut ne käytännöllisiksi myös töissä. Siinä työntouhussa kun kuitenkin tulee aina vähän hikoiltua, ja ennen kaikkea nuo ovat mukavan tuntuisia päällä.

Kaikki naiset tietävät, kuinka raivostuttavaa rintaliivien sovittaminen kaupassa on. Ensinnäkin, niitä täytyy ottaa sovituskoppiin ainakin kymmenet mukaan. Tietenkin siksi, että haluamme päästä mahdollisimman helpolla siten, ettei tarvitse pukea ensin takaisin päälleen, ja lähteä etsimään lisää sovitettavaa, vaan kaikki potentiaaliset ehdokkaat tulee sovitettua kerralla. Rintaliiveissä kuitenkin on myös sellainen ongelma, että olivat ne kuinka oikeaa kokoa tahansa, eivät ne välttämättä ole juuri sinun rintavarustuksellesi sopivan malliset. Itse onnistun aina valitsemaan mukaani sovituskoppiin kymmenet kappaleet juuri niitä itselleni sopimattoman mallisia liivejä.
    Omalla kohdalla ongelmaksi muodostuu myös se, etten oikein ole varma omasta koostani. Luulin jo löytäneeni itselleni sopivan koon, minkä mukaan ostinkin muutamat kappaleet liivejä. Vain todetakseni nyt muutaman kuukauden päästä, että ne ovat kaikki joko väärän mallisia, tai liian ison oloisia. Hienoa. Muistan, kun tämä homma kävi päinvastaisena silloin, kun aloitin e-pillereiden syömisen. Totesin tuolloin, että kaikki ennen minulle sopivan kokoiset liivit olivatkin yhtäkkiä liian pieniä, ja täytyi laittaa uusiksi koko rintaliivivarasto. Nyt sitten ilmeisesti, urheilun tai jonkun muun tuntemattoman syyn takia, on aika uusia varastot taas kokoa pienempään suuntaan. Ärsyttävää.
      Motivaatio rintaliivien soovittamiseen on kuitenkin niin pieni, etten vielä ole onnistunut löytämään yksiäkään kooltaan ja malliltaan täydellisiä. Totesin kuitenkin tässäkin kohtaa urheiluliivit todella hyväksi vaihtoehdoksi näin ensi alkuun, sillä jos vain valitset oikean koon mukaasi sovituskoppiin, on lähes takuuvarmaa, että ne istuvat päällesi kuin valetut. Niin tälläkin kertaa.IMG_1171
En todellakaan voi kieltää sitä, etteivätkö nämä uudet urheiluliivit olisi kaiken käytännöllisyyden ja mukavuuden lisäksi myöskin todella kivan näköiset päällä. Ihastuin erityisesti tuohon selän leikkaukseen. Niinkin yksinkertaiset kuin nuo liivit ovat, on niistä pienellä harkitulla yksityiskohdalla saatu monin verroin mielenkiintoisemmat.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Metsän taikaa

IMG_1114 IMG_1080 IMG_1057
Valkovuokot, varma keväänmerkki! Vaikka välissä vähän lunta saatiinkiin maahan, näyttää nyt taas onneksi siltä, että kesä on tulossa. Hitaasti, mutta varmasti.

Rakastan sitä, kun keväällä luonto alkaa vihdoin talven harmauden jälkeen vihertää ja herätä eloon. Vaikka näin isossa kaupungissa asunkin, on ihanaa, kun saan siitä huolimatta olla edes hieman lähellä luontoa ja seurata sen elämää.
    Voi miten suloiselta tuo pieni metsikkö tuossa takapihalla näyttikään, kun maasta puskee esiin kymmenittäin valkovuokkoja ja aurinko loi tuohon näkyyn täydellisen valon. Ei auttanut kuin napata kamera mukaan, ja lähteä ikuistamaan tuota hetkeä. IMG_1053 IMG_1066 IMG_1051
Olen pienestä pitäen rakastanut metsässä liikkumista. Jotenkin siitä tulee itselläni sellaiset Pocahontas-fiilikset. Kuulostipas tuo todella typerältä. Mutta tarkoitan sillä siis sitä, että kukapa ei pienenä (tai yhä edelleen) kyseistä Disney-leffaa katsoessaan olisi halunnut juoksennella metsissä samalla tavalla, villinä ja vapaana. Siksipä muistan monesti pienenä leikkineeni metsässä Pocahontas-leikkejä yrittäen matkia kyseisen prinsessan pelotonta asennetta ja sulavaa liikkumista metsäpoluilla.
    Toisaalta metsät tuovat mieleeni myös Rölli ja Metsänhenki-elokuvan. Sekin ehkä liittyy jotenkin siihen, että kuten yllä mainittuun intiaaniprinsessaan, halusin aina pienenä samaistua myös Milli Menninkäiseen. Olla yhtä kiltti, nätti ja sipsutella metsissä se mahtava tukkapehko tuulessa hulmuten.
     En tiedä, ehkä mä vaan aina haluan kuvitella, että metsissä on jotain samanlaista taikaa ja salaisuuksia, kuin esimerkiksi edellä mainituissa lastenelokuvissa. Saahan sitä toivoa.
IMG_1091

maanantai 1. toukokuuta 2017

1st of May

IMG_1027 Mun vapunviettoon on kuulunut yhtä sun toista. Perjantaina saatiin tänne yövieraita tuolta kaukaa Pohjanmaalta. Heidän kanssaan käytiin perjantai-iltana katsomassa vihdoin uusin Fast & Furious -leffa, ja voi pojat kun se olikin hyvä! Itselläni oli tottakai suuret ennakkoluulot ja olin monesti mutissut sitä, ettei mun mielestä kyseistä sarjaa olisi enää tarvinnut jatkaa. Tämä siksi, että no, kaikki me tiedetään mitä tapahtui elokuvissa aika keskeisessä roolissa olleelle näyttelijälle. Toisaalta myös tykkäsin todella kovasti seitsemännen elokuvan lopusta, ja se olisi mielestäni ollut arvoisensa päätös tuolle elokuvasarjalle. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva, että fanit pääsivät nauttimaan vielä tuosta kahdeksannesta osasta. Olihan ne erikoistehosteet toki hienoja, mutta kyllä siitä elokuvasta sai paljon irti myös tällainen enemmän romanttisten hömppäelokuvien ystävä.

Lauantaina vedin taas työreleet päälle, ja suuntasin iltavuoroon. Se osoittautui aika kamalaksi, sillä jostain syystä ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja kiirettähän se aina sellaisina päivinä pitää. Työvuoron päätyttyä ei mieltä lämmittänyt sekään, että ulkona oli maa valkoisena, ja lisää satoi taivaan täydeltä. Siinä lumen ja rännän sekaisessa pyryssä minä sitten kävelin kotiin. Kotiin päästyäni hiukset näyttivät siltä, kuin olisin juuri tullut suihkusta, ja kaikki ulkovaatteet olivat myös läpimärkiä. Lenkkareiden hörpättyä matkalla jääkylmää loskavettä sisäänsä, oli tunne mitä mahtavin, kun sai vetää jalkaansa kuivat sukat.

Lauantaisen lumisateen myötä vähän epäiltiin, päästäänkö ollenkaan sunnuntaipäivälle suunnitellulle piknikille. Sää ei näyttänyt lupaavalta, mutta koska sisukkaita suomalaisia ollaan, niin lähdettiin sinne siitä huolimatta. Tuolla me sitten tuulen tuiverruksessa värjöteltiin kertakäyttögrillin äärellä, ja yritettiin pysyä lämpiminä. Kieltämättä tämänpäiväinen auringonpaiste olisi ehkä ollut vähän mieltäylentävämpi pikniksää, mutta minkäs teet, kun piknikseuran täytyi tänään jo suunnata takaisin lakeuksille.
     Ehdittiin me kuitenkin tänään pyörähtää vielä ennen heidän junan lähtöään autolla Kaivarissa katselemassa ihmisten vappumeininkejä. Kyllä oli muuten populaa liikkeellä! Mutta mikäs siinä ollessa, kun tämä vappusää yllätti yhtäkkiä meidät kaikki, ja osoittautui näinkin nätiksi.
     Huomenna täytyy palata taas työntouhuun, mutta tänään vielä nautitaan auringosta, munkeista, simasta ja yleisestä hyvästä fiiliksestä.

Oikein hauskaa vappua kaikille! :)