Lisää kuvia Karjaan reissulta. Vaikkakin nämä kuvat on kylläkin otettu Lohjalla, Vivamossa. Oisko se ollu viime syksynä kun käytiin tuolla viimeksi. Tällä kertaa päästiin myös näkemään yksi niiden näytelmistä. Kieltämättä se oli ihan hienoa, kun se näytös oli ulkona ja yleisön piti vaihtaa paikkaa aina välillä ja näytelmä jatkui siitä sitten uusissa puitteissa.
Ainut mikä vähän vaivaa, oli se näytelmän aihe. Tai siis, niinkun varmaan voi arvata niin käsikirjotus oli Raamatusta. Mulla ei sinänsä oo mitään sellasta vastaan ja kuulun kyllä kirkkoon, mutta en mä tiedä, ei se vaan oo se mun juttu. Ehkä mä oon vähän sellanen "en usko ennen kun nään omin silmin"-tyyppi, että ehkä siksi mulla on vähän vaikeuksia ottaa tosissaan kaikkea mitä Raamatussa sanotaan. Ironista onkin, että sain keväällä todistukseen 10 uskonnosta ja mun äiti on seurakunnan työntekijä.
Mutta tälläsen munkin kaltasen tyypin, jota oikeen ei nappaa toi uskontohössötys, niin täytyy myöntää et toi on hieno paikka. Eikä siellä niin paljon sitä Raamattu-juttua tuputeta, etteikö toi olis näkemisen arvonen paikka.
I'm back in business! Vihdoinkin taas takasin täällä. Ei sillä, ettei lomailu olisi ihanaa, mutta kyllä kotiinpaluu on aina yhtä ihanaa.
Nää kuvat on otettu Tammisaaresta ja Lintsiltä. Käytiin äitin kanssa Tammisaaressa käppäilemässä sillä aikaa, kun kummitäti oli treeneissä. Eksyttiinpä me myös Voffeliin&Kaffeliin siinä matkan varrella ja noin vaan meni alas vohvelit kera mansikkahillon ja kermavaahdon. Nam!
Tammisaaresta matka jatkui Inkooseen, mun toisen kummitädin luo. Vähän teki tiukkaa, kun noiden herkkuvohveleiden jälkeen istuttiin pöytään, joka oli täynnä kaikkia kummitädin leipomuksia. Ei kuitenkaan auttanut kun syödä ja hyvää oli. Siinä se ilta sitten menikin ja kun päästiin takaisin Karjaalle niin painuttiin suoraa pehkuihin ja odottelemaan aamua ja Lintsille lähtöä.
Lintsillä kieputtiin taas tottakai aina aukeamisajasta sulkemisaikaan asti. Hauskaa oli ja tällä kertaa kerkisin ottaa välissä vähän kuviakin. Tuli käytyä läpi nämä perinteiset Raketti, Ukko, Salama, Vuoristorata, Linnunrata, Hurjakuru.. Lisäksi testattiin uusi kummitusjuna ja uskaltauduttiin pikkupoikien (okeiokei, ehkä ne ei sitten oo mitään pikkupoikia enää, kun hipoo jo mun mittaa kumpainenkin..) kanssa Kieppiin, johon aiemmin en oo tohtinut mennä. Se oli ihan jees, mitä nyt parista mustelmasta jotka siitä jäi. Ainakin tietää, että on käyty.
Laitan lisää kuvia Karjaan reissulta heti kun ehdin ja hääkuviakin on tulossa, kunhan muokkaukset sun muut on hoidettu. Huominen menee luultavasti kokonaan Tivolissa, koska viimeistä päivää viedään. Mulla on myös parturi huomenna, pääsee eroon kakshaarasista. Niitä rupeekin olemaan jo enemmän kuin tarpeeksi, kun oon taas vaan keskittynyt hiusten kasvattamiseen, enkä oo tajunnut miettiä latvojen siistimistä. Nyt on siis sen aika.
Mulla olisi myös palava hinku värjätä hiuksia tai laittaa edes raitoja tai jotain. Kuitenkin se toinenkin puoli painaa vaakakupissa aika paljon, nimittäin juurikasvun värjäys, jos hiukset menee ihan huonoks värjäyksestä tai jos väri ei tartu kunnolla ja menee pilalle tai jos väri ei sovikaan ja näytän möröltä.. Kuitenkin olisi kiva kokeilla jotain uutta, johan tässä on tätä väriä kateltu sellaset 17 ja rapiat vuotta. Saas nähdä tuunko yön aikana järkiini ja pysyttelen tässä omassa värissä, vai tehdäänkö huomenna joitain uudistuksia mun hiuskuontalolle. Jännittävää.
Ite en kauheemmin tykkää postauksista, joissa näkyy vaan bloggaajan omaa naamaa ja oon yrittänytkin vältellä sellasta. Mutta kai sitä taas pitkästä aikaa voisi tehdä poikkeuksen sääntöön. Sitäpaitsi, eikö se olisi tässä tapauksessa ihan oikeutettuakin, kun mua tänään juhlitaan synttärisankarina? Oli tai ei, koittakaa kestää nämä kuvat. Sitä ei taas tiedä milloin seuraavan kerran näytän siltä, että kehtaan omaa naamaani tänne laittaa.
Tosiaan, nyt sitä ollaan sitten 17-vuotias. Miltä tuntuu olla 17-vuotias? Ei miltään erityiseltä oikeastaan. Ainut muutos on seiska siinä kutosen tilalla. Kuinkahan kauan menee, että lakkaan väittämästä olevani edelleen 16? Toivon mukaan opin sen yhtä äkkiä, kuin opin kirjoittamaan koepapereihin luokan kohdalle 1B, 9A:n sijaan. Voi ei, syksyllä se pitääkin osata vaihtaa 2B:ksi. Voi luoja.
Olisi tarkoitus taas lähteä Etelä-Suomen suuntaan, kunhan saadaan ensin juhlahumut pyyhittyä jaloista. Kovaa vauhtia lähestyvät myös ne häät, joita mun olisi tarkoitus mennä kuvaamaan. Toivon mukaan onnistun ottamaan paljon onnistuneita kuvia, koska sain luvan laittaa niitä kuvia sitten tänne blogiinkin. Kiva päästä kuvaamaan vähän jotain uutta ja erilaista, sekä saada kokemusta hääkuvauksesta.
Vakavassa harkinnassa on myös lähteä Vauhtiajoille perjantaina. Kieltämättä houkuttelisi mennä katsomaan Popedaa. Cheek olis kiva taas nähdä ja kyllä varmaan kuullakin hehheh. ;-) Osuisi nappiin tämä myös siksi, että molemmat mun inhokit, Nygård ja Michael Monroe esiintyy vasta lauantaina, jolloin en olisi tuonne menossa. Kaikki olisi siis päätetty, ellei mun lompakko löisi kapuloita rattaisiin. No, se jääköön tuonnemmaksi päätettäväksi menenkö vai en. Te tuutte siitä kuulemaan joka tapauksessa, olin mä siellä sitten tai en.
Viettäkääs kiva viikonloppu ihanaiset!♥
Leffa-iltoja ja onnistuneet eväät. Pitkästä aikaa kynsien lakkausta ja aivan täysin epäonnistunut lopputulos. Niinkuin oli kyllä kaikin puolin epätasaiset ja liian lyhyet kynnet muutenkin, liekö tuo sitten siitä johtunut. Epäonnistumisen paikkaavat uudet ihanat tähtikorvikset, jotka eilen pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön ihan vaan siitä ilosta, että sain niitä aina mennen tullen ihailla peilistä.
Pian on muuten taas se aika vuodesta, kun meikäläinen täyttää vuosia. 17. Ihan hieno ikähän se, mutta pikkusen se kammottaa. Ens vuonna oon muka täysi-ikänen. Jäätävää, en voi uskoa sitä ja tuskin voi kukaan muukaan. Oon vielä ihan lapsi, kaikin tavoin. Vaikka aina puhutaan siitä, että "sitten kun mä oon iso, niin.." ja pienenä halutaan nopeesti kasvaa aikuisiksi, niin nyt jos koskaan haluaisin painaa mun elämän pause-nappulaa. Ja äkkiä.
Vaikka kesää ja kesälomaa on vielä melko reilusti jäljellä, en voi olla miettimättä, että pian pitää taas mennä takasin kouluun. Niin inhottava paikka kun tuo lukio onkin, niin se ei ole puoliksikaan niin kamala, miksi mä sen mielessäni aina kuvittelen lomaillessani. Nyt mulla on tässä jo ollutkin pari kuukautta aikaa maalailla mielessäni mitä inhottavampia kauhukuvia ja muistella kaikkia "ihania" asioita, joita siinä rakennuksessa jo on tapahtunut. Tätä ei helpota tieto siitä, että edessä on kuulemma vaikein enkun kurssi, mitä lukiossa on. Juuri tätä tietoa kaipasin.
Kaipasin myös erittäin kovasti näitä tylsänharmaita sataako vai eikö sada-kesäpäiviä. Oon oikein odottamalla odottanut tuskaisen kuumia kesäöitä, joina ei saa nukuttua ja joiden piristeeksi saapuvat lopulta vielä levottomat jalatkin. Kaikkein onnellisin olin nähdessäni pitkästä aikaa kunnon Voldemort-painajaisen. Kieltämättä oli erittäin ainutlaatuinen kokemus pitää kiinni tuulitakkiin ja verkkareihin pukeutuneen Voldemortin luisevasta kädestä. Miksi kaikki aina tuntuu niin kuolemaakin pelottavammalta unissa, mutta silti aamulla kun muistikuvat yöllisistä seikkailuista unien ihmeellisessä maailmassa palaavat mieleen, tekisi mieli nauraa itsensä hengiltä?
Kuula-näytelmä takanapäin ja nyt se alkaa niinkun oikeesti iskee tajuntaan. Ihan outoa, ettei tarvii olla illalla kiiruhtamassa harjotuksiin. Ei tarvii miettiä, miten saisi kaikista nopeiten vaihdettua vaatteet tiettyjen kohtauksien välillä eikä tarvii jännittää, että muistaako lavalla olijat vuorosanoja. Nyt sen vasta tajuaa, miten paljon tän homman eteen on tehty töitä ja ei voi kieltää ettenkö olisi onnellinen, että se on ohi.
Vaikka toisaalta onhan se vähän haikeeta, että se oli nyt tässä. Meillä oli mun mielestä niin kiva porukka tekemässä tätä, että se ehkä oli se kaikista paras juttu koko näytelmässä. Vaikka muistan ne monet kerrat, kun olisin halunnut lintsata harjotuksista ja mietin miksi ihmeessä olin ees moiseen soppaan sekaantunut, niin kyllä se loppujen oli sen arvoista. Se on ainutlaatunen hetki, kun onnistuneen näytöksen päätteeksi kävellään näyttämölle kumartamaan.
Aamulla palautettiin roolivaatteet puvustajalle ja se kyllä tuntu just siltä, että nyt se viimeistään on ohi. Huokaus. Olisin halunnut pitää suurimman osan niistä vaatteista, ne oli niin ihania! Vaikka nykyaikanakin löytyy kivoja vaatteita, niin noissa vanhanaikasissa kuteissa on silti se oma viehätyksensä.
Eilen oltiin käymässä Ähtärissä mökillä. Sieltä on nää kaikki kuvatkin mitä tässä postauksessa on. Toi järvinäkymä on niin mahtava! Jos toi olis meidän mökki, niin mä varmaan asuisin kaikki kesät tuossa laiturilla. Taas iski kateus kaikkia niitä onnellisia kohtaan, jotka asuu järven rannalla.
Ihme ja kumma kyllä, kastoin lauantaina talviturkin pois! Oli sitten tuolla mökillä toinen kerta tänä kesänä uimassa. En tajua itekkään miten se voi olla mahollista. Mutta onko oikeesti mitään parempaa kesällä kun viettää koko päivä vuoronperään saunassa ja järvessä? Niin ja ehkä vähän jotain syömistä siinä välissä.
Tän päivän ohjelmaan oon suunnitellut vähän siivoomista. Näytelmä oli hyvä tekosyy sille, että mun huone näyttää kaatopaikalta, koska olin sen takia suurimman osan ajasta harjotuksissa. Nyt se kortti on kuitenkin käytetty ja aika ottaa itteäni niskasta kiinni ja hoitaa huone ihmismäiseen kuntoon. Jos sen saan tehtyä, niin ehkäpä palkitsen itteni leffaillalla sitten sen jälkeen. Kuulostaa hyvältä!
Eikö se ookkin ihana?? Ite oon aivan rakastunut tohon paitaan, enkä haluaisi mitään muuta paitaa enää edes käyttää. Paha sanoa kumpi nyt on mun lempipaita, tuo vai Bieber-paita? ;-)
Ostin siis silloin Tampereelta Ginasta tuollaisen harmaan peruscollegepaidan. Se oli tosi kiva päällä, mutta oli sellasenaan jokseenkin tylsä. Sain sitten idean, että ostan sen ja taiteilen paitaan kangastusseilla jotain kunhan pääsen kotiin. Kauan se paita lojui vaan vaatekaapissa, kun aika ja kärsivällisyys ei antaneet periksi, enkä ollut edes varma mitä mä oikeastaan olisin tekemässä tuohon. Sitten eräänä päivänä iski inspiraatio ja kieli keskellä suuta aloin piirtää paitaan. Olin lähes varma, että se jollain tapaa menis pilalle, koska hermoilin niin paljon sen onnistumisen takia ja sikshän kaikki yleensä pilalle sitten meneekin. Mutta tuo kyllä onnistu. Ootteko samaa mieltä?